Runojen aihepiireinä ovat 1940-luvun lapsuus ja sota-aika, uudet haasteet ja sopeutuminen (mm. pakolaiset), rakkaus, ikääntyminen ja runojen kirjoittaminen. Usko on Eeva Kontiokarin lämpimästi elämänmakuisten runojen kantavana voimana. Monet ihmiskuvat piirtyvät lukijalle kuin kertomuksina. Kirjoittaja on julkaissut omakustanteina runoja, mietteitä ja murrejuttuja. Hänen tekstejään on myös useiden kustantajien antologioissa.