Raskausdiabeteksen uhatessa pitäisi syödä yhden ja liikkua kahden puolesta
Väitös kliinisen lääketieteen alalta
Väittelijä LL Eeva Korpi-Hyövälti
Aika ja paikka: 8.12.2012 klo 12 Seinäjoen kaupunginkirjasto, Jaaksi-sali
Lääketieteen lisensiaatti Eeva Korpi-Hyövältin väitöstutkimuksen mukaan äitiysneuvoloissa kannattaa kiinnittää huomiota raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluviin naisiin alkuraskaudesta lähtien. Etelä-Pohjanmaalla tehdyssä tutkimuksessa elämäntapaohjausta saaneet naiset pystyivät parantamaan sekä ravitsemuksen laatua että lisäämään liikuntaa raskauden aikana.
Raskausdiabetesdiagnoosi tarkoittaa sekä naisilla että heidän lapsillaan huomattavasti lisääntynyttä riskiä sairastua myöhemmin elämässä diabetekseen ja valtimonkovettumatautiin. Raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat äidin ylipaino, yli 40 vuoden ikä, lähisukulaisen diabetes, aikaisemmin sairastettu raskausdiabetes tai yli 4 500 g painavan lapsen synnyttäminen aikaisemmasta raskaudesta.
Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvat naiset satunnaistettiin interventioryhmään ja kontrolliryhmään. Kummassakin ryhmässä oli 27 naista. Ravitsemusterapeutti rohkaisi naisia syömään runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, käyttämään rasvattomia tai vähän rasvaa sisältäviä maitotuotteita, vähärasvaista lihaa ja pehmeitä margariineja sekä kasviöljyä ja suosimaan täysjyväviljaa. Ohjatut naiset saivat ruoasta energiaa noin 600 kJ (140 kcal) vähemmän kuin kontrolliryhmän naiset. Ohjausta saaneiden naisten painonnousu oli vähäisempää varsinkin keskiraskaudessa, johon mennessä paino oli heillä noussut keskimäärin 6,0 kg ja kontrolliryhmään kuuluvilla 8,4 kg. Naiset pystyivät parantamaan rasvan laatua; käytännössä naiset vaihtoivat leipärasvan voista tai voipohjaisesta tuotteesta kasvirasvapohjaiseen margariiniin. Käytetyn rasvan laatu säilyi parempana raskauden loppuun saakka. Kuidun saanti oli suurimmillaan ja kovien rasvojen määrä pienimmillään keskiraskaudessa, mutta naiset eivät omaksuneet pysyvästi parempia ruokailutottumuksia. Ohjausta saaneidenkin naisten ruokailussa herkkujen määrä oli yllättävän suuri raskauden loppuvaiheessa.
Fysioterapeutti rohkaisi naisia jatkamaan liikuntaa raskauden aikana tai aloittamaan liikunnan. Naisille puhuttiin liikunnan merkityksestä raskauden aikana, vasta-aiheista, selän venytyksestä, rentoutumisesta ja rohkaistiin jatkamaan liikuntaa lapsen kanssa. Ohjatut naiset lisäsivät liikuntaa tunnin viikoittaista kävelyä vastaavan määrän (2,7 MET-tuntia) verrattuna samansuuruiseen laskuun kontrolliryhmässä (3 MET-tuntia). Naiset vähensivät vapaa-ajan liikuntaa merkittävästi 30. raskausviikon jälkeen.
Terveydenhuollon ammattilaisten tulee aktiivisesti neuvoa raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvia naisia ruokavalion parantamiseksi, painonlisäyksen kohtuullistamiseksi ja liikunnan lisäämiseksi alkuraskaudesta lähtien. Liikuntahoito on myöhässä, jos se aloitetaan vasta raskausdiabetesdiagnoosin jälkeen raskauden loppuvaiheessa.
Raskausdiabeteksen sairastaneiden myöhempi seuranta jää Korpi-Hyövältin mukaan puutteelliseksi, koska naiset eivät enää synnytyksen jälkeen noudata kutsua saapua glukoosirasituskokeeseen. Hän toteaakin, että synnytyssairaaloiden naistentautien ja sisätautien yksiköiden tulee tehostaa yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa, jotta riskiryhmään kuuluvat naiset saadaan paremmin osallistumaan glukoosirasitukseen synnytyksen jälkeen. Ammattilaisten välinpitämättömyys ei kuitenkaan yksin selitä naisten huonoa osallistumista glukoosirasitukseen raskauden jälkeen.
Raskausaika on suotuisa aika naisen elämässä omaksua terveellisiä elämäntapoja, joten neuvontaa kannattaa järjestää. Ylipainoisuuden estäminen on suuri terveydenhuollon haaste. Jos vanhemmat pystyvät hallitsemaan painonnousun, he voivat pienentää painonnousun riskiä ja lisääntynyttä sairastavuutta omilla jälkeläisillään seuraavassa sukupolvessa.
Lääketieteen lisensiaatti Eeva Korpi-Hyövältin kliinisen lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Lifestyle intervention on women at high risk for gestational diabetes mellitus - Eat for one, exercise for two (Elämäntapaohjauksen merkitys raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla - Syö yhden, liiku kahden puolesta) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Risto Kaaja Turun yliopistosta ja kustoksena professori Leo Niskanen Itä-Suomen yliopistosta.
Eeva Korpi-Hyövälti on syntynyt Ilmajoella vuonna 1949 ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1968 Ilmajoen yhteiskoulusta. Hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1974 Turun yliopistossa ja sisätautien erikoislääkärin tutkinnon vuonna 1979 Vaasan keskussairaalassa. Korpi-Hyövälti on työskennellyt Seinäjoen keskussairaalassa vuodesta 1980 alkaen aluksi osastonlääkärinä ja nykyisin osastonylilääkärinä.
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/vaitoskuvat Elämäntapaohjauksen merkitys raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla : : syö yhden, liiku kahden puolesta Korpi-Hyövälti, Eeva Itä-Suomen yliopisto,2012 Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences.,141 (pdf, 514.43 KB) 29.11.2012
© Itä-Suomen yliopisto Palaute
