Svart Records julkaisee Esa Saarisen vuonna 1984 hätkähdyttäneen Filosofia-levyn uudelleen vinyylinä, joka sisältää 8-sivuisen 4-väriliitteen, jolta löytyy Saarisen uusi haastattelu, tarkistetut lyriikat ja kappalekohtainen dokumentaatio. Saarisen Filosofia on kulttilevy vuodelta 1984 ja lajissaan uniikki kotimainen julkaisu.

Julkisuudesta tuttu nuori filosofi lausui ja lauloi levyllä sanoituksiaan nimekkäiden helsinkiläismuusikoiden säestyksellä. Soittajakunnasta löytyy mielenkiintoisia nimiä, kuten Veli-Pekka ”Puka” Oinonen, Henrik Otto Donner, Keimo Hirvonen sekä Antero Priha. Kappaleiden sävellyksistä vastasivat Kainkäärmeenpoika sekä Twiggy Oliver (Mauno Paajanen). Kuriositeettina mainittakoon, että Poikarakkaus-kappaleen taustakuorosta voi kuulla Sielun Veljet-yhtyeen Jouko Hohkon, Ismo Alankon sekä Jukka Orman heleät äänet.

Levy sai alkunsa, kun tuottajapariskunta Ralf Örn – Jaana Rinne pyysivät Saariselta sanoitusta toisen artistin albumille.

”Olimme studiolla tämän ihan muun henkilön levyä varten. Ralf halusi kuulla, miltä ääneni kuulostaa siinä yhteydessä puhuttuna ja nauhoitettuna. Hän innostui äänestäni, ja hetken päästä oltiinkin tekemässä minun levyäni”, Saarinen kertoo.

Filosofian ilmestyminen oli jonkinasteinen mediatapahtuma, sillä sen sanoittaja ja esittäjä oli ollut paljon julkisuudessa jo ennen albumia. Suurimman huomion sai Poikarakkaus, joka julkaistiin singlenä etukäteen.

”Kun single ilmestyi, oli melko huomattavaa innostusta ja myös jonkinasteista tyrmistystä Poikarakkaus-kappaleen rohkaisevaan sävyyn homoseksuaalista rakkautta koskien. Kun LP tuli, se ei herättänyt samanlaista innostusta. Olin hämmästynyt, kuinka ulkopuoliseksi silloinen rockmaailma näki sen”, Saarinen muistelee.

Kun 68 vuotta täyttänyt, professuurista juuri eläkkeelle jäänyt filosofi miettii levynsä elinkaarta vuosikymmenten jälkeen, hän sijoittaa albumin osaksi laajempaa ajankuvaa.

”1980-luvulla pulpahteli kaikennäköistä, jolle ei ollut olemassa selvää lokeroa. Oli tiettyä kiinnostusta sellaiseen, joka läikkyy yli perinteisten rajojen, ja levyni mielestäni liittyy siihen. Vaikka LP ei itsessään synnyttänyt valtaisaa innostusta, ei ollut myöskään valtaisaa vastustusta tai välinpitämättömyyttä. Se oli vain yksi juttu, joka singahti kulttuurin kenttään tuoden tiettyä lisäväriä 1980-luvun Suomeen”.


A1. Filosofi

A2. Tingi ja taivu

A3. Karuselli

A4. Pitkä ja kaunis ystävyys

A5. Kuohuviini


B1. Poikarakkaus

B2. Paratiisi

B3. Rakkaani mennyt on menneeseen

B4. Ohuessa ilmanalassa