Kirja on tutkielma Sakari Pälsin (1882–1965) etelähämäläiseen kotiseutuun Loppeen liittyvistä kirjoituksista ja niiden taustoista. Kirjan lopussa on luettelo Pälsin Loppi-aiheisista kirjoituksista sekä henkilö- ja paikannimihakemisto niihin.

Pälsi on kuvannut lapsuudenympäristöään, 1800-luvun lopun etelähämäläistä Sajaniemen kylää ja samalla sen lähikyliä Lopella, yli kahdessasadassa kirjoituksessa. Pälsi on suurelle yleisölle tuttu lähinnä kaunokirjallisista poikajutuistaan, joiden sankarina on useimmiten Fallesmannin Arvo. Harva kuitenkaan enää ymmärtää hänen merkitystään yleisemmin suomalaisen kansankulttuurin analysoijana, usein varsin laajaa kansainvälistä taustaa vasten. Kustaa Vilkuna on todennut, että Pälsin esseistiikka on hienointa mitä suomalaisesta kansankulttuurista on kirjoitettu.

Pälsin kirjoitusten tyylilaji vaihtelee vapaamuotoisesta kansatieteellisestä esseestä omintakeiseen kaunokirjalliseen ilmaisuun. Esseissä pohditaan erilaisten kansatieteellisten ilmiöitten alkuperää ja merkitystä. Niissä kerrotaan myös omiin kokemuksiin perustuen talonpoikaisesta elämänmenosta. Kaunokirjallisen puolen muodostavat poikajutut, jotka on kerrottu lapsekkaan värikkäästi, mutta niiden kansatieteelliset yksityiskohdat ovat silti kuvattu tarkasti.

Teoksen kautta hahmottuu ensimmäistä kertaa tarkka kuva Pälsin lapsuudenympäristöstä rakennuksineen ja ihmisineen Lopella. Kirjassa tehdään ikään kuin kulttuurihistoriallinen kävelyretki 1800-luvun Lopen maisemissa Pälsi-sitaattien johdattelemana. Kirjassa on runsas kuvitus ja useita karttoja.