Ennen kuin karhulalaiset saivat kolmen koon kuntaliitoksen jälkeen Kotkassa enemmistön, ja kymiläisten myötä valtuustoon ui salaa kotkalaisten suureksi hämmästykseksi kaupungin historian ensimmäinen kepulaisvaltuutettu (muutoksesta kertoo jotain se, että kotkalaisten hyvin tuntema Petri Hjelt on nykyisin sit.kepu), oikeat kotkalaiset eli saarelaiset kävivät jatkuvaa kissanhännänvetoa siitä, loppuiko oikea Kotka vanhaan kivisiltaan ennen Hovaria ja Paalasenmäkeen vai viimeistään Karjalaisen taloon? Missään nimessä sokeritehdasta ei laskettu enään Kotkaan kuuluvaksi, eikä varsinkaan sen takana metsien keskellä uinuvaa uutta sateellittikotkaa Metsoloineen, Koreloineen ja Lankiloineen sekä Aittakorpineen (huom: Karhuvuorta ei ollut silloin vielä olemassa), huolimatta siitä, että moni heistä oli alunperin saarelta lähtöisin.

Mussalo oli saarelaisten mielestä vielä Kotkaa silloin kun se vielä oli saari vanhoine siltoineen, samoin Munsaari. Ja hieman ehkä yllättäen Halla sekä Tiutinen, josta käytiin veneillä töissä Kotkassa. Oikea Kotka on saarelaisten mielestä edelleenkin, siitä huolimatta että puhutaan mitä puhutaan Karhulan torilla ja kymiläisten perunapelloilla, vain kotkansaari, ja oikeat kotkalaiset ennen vuotta 1967 vanhassa sairaalassa syntyneitä, - ennen kuin kaupunginjohtaja ja entinen eduskunnan puhemies, Veikko Kokkola sai ajettua läpi unelmansa modernista keskussairaalasta, joka oli saarelaisten mielestä "pirulle pikkurilli", eli ensi askel kolmen koon myöhemmälle riitaiselle ja epäharmoniselle pakkoavioliitolle.

Se oikea Kotka -mustavalkokuvakirja kertoo kuvin oikeiden kotkalaisten eli saarelaisten tarinan. Kirjasta näkyy miten se vanha kunnon "oikea Kotka", josta lauluissa lauletaan kaihoisasti yliromantisoiden, on tänään muuttunut. Ja miltä ennen niin kiireinen, mölyinen ja ahdas saari tänään näyttää kameranlinssin läpi tarkasteltuna ajan kulumisen traagisen luonteen paljastavissa mustavalkokuvissa.