Kirja koostuu inkeriläisten karkotettujen 1930-luvulla lähettämistä kirjeistä ja tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman menneiden sukupolvien kohtaloihin. Kirjallisuusarkiston kätköissä on muutama ruskea laatikollinen sekalaista Inkeriin liittyvää aineistoa, joukossa tukku inkeriläisten karkotettujen lähettämiä viestejä. Osa niistä on lyhyitä suruviestejä, osa ruutuvihosta repäistylle paperille raapustettuja lyhyitä tuokiokuvia. Vanhimpien kirjeiden kirjoittamisesta on kulunut aikaa yli 75 vuotta. Varhaisin on päivätty tammikuussa 1931, tuoreimmat toisen maailmansodan ajoilta (6). Kirjeeseen talletettua lyhyttä välähdystä lukuun ottamatta ei tiedetä mitään kirjoittajan myöhemmästä kohtalosta, sillä he ovat jo tuonpuoleisessa. Suhteessa Stalinin aikana karkotettujen venäjänsuomalaisten määrään 43 inkeriläisen karkotuspaikoiltaan lähettämää kirjettä ja 52 suruviestiä ovat vain pieni puro suuressa virrassa. Silti jokainen niistä on arvokas helmi, autenttinen välähdys kokemusmaailmasta, johon tämän päivän ihmisellä ei enää ole pääsyä.