Elämäkerrassa hengittää suomalaisen modernismin tähtinimi, kirjallisten piirien sensuelli luonnonlapsi, teräväsanainen ja tarkkakynäinen kirjailija, joka näki ihmisten ja muotien läpi.

Marja-Liisa Vartio (1924 - 1966) oli kirjailijana lakonisen ilmaisun tyylitaituri, mutta persoonana pidättyvän 1950-luvun vastakohta, kirjallisten piirien hämmentävä outolintu. Marja-Liisa Vartion teokset ovat kirjallisuutemme hienostuneinta päänsisäisen todellisuuden kuvausta. Kommunikaation vaikeuden kuvaajana Vartio on monen kirjailijan esikuva, mutta tosielämässä hän ei jättänyt mietteitään tulkintojen varaan.

Rikkonaiseen perheeseen syntynyt maalaistyttö etsi oikeaa kotia koko elämänsä. Elämäkerta avaa Marja-Liisa Vartion heittelehtiviä varhaisvuosia, kirjailijaksi kasvamista sodasta toipuvassa Helsingissä, eloisaa seuraelämää ja ystävyyttä Sylvi Kekkosen kanssa, sairauksia ja romaanien syntyä, sielunkumppanuutta ja arkea Paavo Haavikon kanssa sekä yllättävää kuolemaa, jota vielä seurasi postuumi teos Hänen olivat linnut.