Vuonna 1782 ilmestynyt väitöskirja Vanhojen suomalaisten tietoperäisestä ja käytännöllisestä taikauskosta on vanhin laajamittainen suomalaisen muinaisuskon ja mytologian tutkimus. Teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee kansanuskon jumalten ja luonnonhenkien olemusta, ja toinen niitä palvonta-, taika- ja ennustamismenetelmiä, joita 1700-luvun lopulla tavattiin kansan keskuudessa.

Kirja sisältää myös tutkimuksen Suomalaisten luullusta loitsutaidosta vuodelta 1789.