Ihminen on toiselle ihmiselle ihminen, kaikessa pahuudessaan, kaikessa hyvyydessään.

Historia ei toista itseään, vaan ihminen toistaa itseään eri aikakausina. Antiikin Colosseumista on lyhyt taival Auschwitziin, My Laihin, Srebrenicaan, Groznyyn...

Ihmiskunnan matka halki ajan on jättänyt jälkeensä niin kauneutta kuin kauheuttakin. Kulttuurit ovat kukoistaneet ja raunioituneet. Ja aina on raunioilla kuulunut itku, aina raunioihin valunut ihmisen tuskainen kyynel.

Kirjailija Veikko Huotarinen käy uutuusteoksessaan runon voimakeinoin julmuuden ja diktatuurin kimppuun. Säälimättömän surullisilla ja totisilla sanoillaan Huotarinen muistuttaa meitä siitä, että me kaikki olemme sekä syyllisiä että vastuullisia siihen, mitä on tapahtunut. Ja mitä tulee tapahtumaan.

Teos on hiljainen huuto syyttömien ja viattomien uhrien puolesta. Vahvan moraalisena ja omakohtaisena tekstinä Veikko Huotarisen runoteos haastaa lukijan pohtimaan henkilökohtaisen vastuun merkitystä elämässä.

Nurmeslainen eläkkeellä oleva opettaja Veikko Huotarinen on julkaissut 13 kirjaa. Hänen teoksissaan on vahvasti läsnä ihmisyys se, mitä ihmisenä oleminen meiltä vaatii.

Hän on teoksissaan käsitellyt myös paljon Vienaa ja Karjalaa Suomea ja Venäjää, rajamaan kieltä ja kulttuuria.

Monityylisenä tekstitaiturina kirjailija Veikko Huotarinen hallitsee niin asiatekstin, proosan, esseismin kuin lyriikankin.