István Kecskemétin työ on toinen museologian väitös Suomessa ja ensimmäinen, jossa käsitellään konservoinnin substanssia. Konservoinnin tarkoituksena on edistää kulttuuriperintömme säilymistä. Kecskeméti selvitti konservoinnin prosessia ja sen hallintaan tarvittavaa osaamista.

Konservointi sijoittuu humanististen ja luonnontieteellisten tieteiden välimaastoon. Kecskeméti keskittyi työssään paperikonservoinnin esineryhmässä arkisto- ja valokuvakokoelmien esineistöön. Paperikonservointi ei ole vain esineistön, vaan myös informaation säilymisen turvaamista. Kirjallisen ja kuvallisen informaation ohella paperilla on myös esineellinen informaatioarvonsa, joka korostuneena tulee esille käsintehdyn paperin viira- ja vesileimajäljissä. Paperin tekotapaan liittyvät jäljet ovat yhä nähtävillä ja tulkittavissa. Parhaimmillaan niiden avulla voidaan tunnistaa paperinvalmistaja ja paperin ikä.

Kecskeméti laajentaa konservoinnin käsitettä perinteisestä käsityövaltaisesta toiminnasta aktiiviseksi kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Hän tarkentaa konservoinnin terminologiaa ja luo konservoinnin prosessin mallin.