Kaikkien satujen punaisena lankana on punainen ja miljöönä metsä/kaupunki. Myös seikkailun makua on kaikissa mukana. Kohderyhmänä 6 - 10 vuotiaat.

Juha Mäntylä
Kalliokukkulan salaisuus
Se lampi oli täynnä suuria, kirkkaan valkoisia lumpeenkukkia. Ne lumpeet kelluivat suurien vihreiden lehtien kanssa syvässä kalliolammessa.
Sen lammen ympärillä oli korkeat kukkulat. Sen kukkulan laet ylsivät pilviin. Ne eivät olleet vuoria, niitä oli aina sanottu kukkuloiksi, Kalliokukkuloiksi. Kukkulan rinne oli loiva, ja jos niitä katsoi ylhäältäpäin, taivaasta. Ne muodostivat loivan suppilomaisen alueen, jonka keskellä Lummelampi oli.
Niitty, joka alkoi Kalliokukkulan huipulta, ja laski Lummelampeen oli vihreää. Ei niin vihreää kuin Lummelammen lumpeenlehdet, vaan hivenen verran vaaleampaa...

Helena Numminen
Hellekesä mummolassa
Minä olen Anni. Vietän kesälomaa ukin ja mummin luona. Täällä on minulle ihan oma huone. Vaan minäpä asustan verannan alla, missä on kylmää ja kosteaa. Pihalla on niin kuumaa, että ruoho on palanut keltaiseksi.
Olen raahannut tänne pehmeän punaisen maton, jolle voin nukahtaa. Pontuskin on tullut verannan alle. Ukki ja mummi luulevat, että se on mielikuvitusolento. Höh, olen jo liian vanha sellaiseen leikkiin. He luulevat väärin ja se naurattaa minua...

Markku Keisala
Laakalaivan kätköissä
– Tylsää, ei ketään kavereita ja vielä kokonainen viikko täällä korvessa, Oodi tuhahtelee.
Muut sisarukset ovat muskarileirillä ja kotiinkaan ei voinut yksin jäädä, mutta silti, todella syvältä. Oodi kurottaa kännykkänsä lipaston päältä. – Ei edes yhtään viestiä keneltäkään kaverilta, koko maailma on hylännyt minut, hän miettii. Laakeassa kulhossa rairuoho on alkanut rehottaa ja keltaiset tipuset ovat melkein kuin eläviä. Niiden katsominen piristää vähän...

Merja Mäki
Lohikäärme Aamu
Lohikäärme Aamu kuului Myrskyntuojien lohikäärmeperheeseen. Perhe asui metsän reunassa, melkein meren rannalla. Heidän pesänsä oli kuusipuiden ja koivujen katveessa, suuren rantakiven takana. He elivät useimmiten öisin, mutta joutuivat toisinaan valvomaan myös päivällä, jos sattui myrskyämään. Heidän tehtävänsä näet oli myrskyjen aikaan lentää pilvissä ja puhaltaa salamoihin valkea tuli. Oli sitten yö tai päivä, tuli oli puhallettava, jotta myrsky näyttäisi kauniimmalta...


Harri István Mäki
Maailman tylsin paikka
– Inhoan mökillä oleilua. Siellä on tylsää, yksitoikkoista ja pitkäpiimäistä! sanoin.
– Mökillä on ihaninta, äiti väitti.
– Maailman lapset rakastavat mökillä olemista, isä vakuutti.
Minä en vakuuttunut.
Mökillä vanhempani lämmittävät saunan, istuvat kuistilla ja tuijottavat järveä. Sitten he sytyttävät kynttilän. Se on heistä lumoavaa.
– Keskellä metsää eräjärvi on kuin taikapeili, isä mainitsi.
– Maailman hurmaavin ääni on hiljaisuuden ääni, äiti huokaisi.
Minäkin huokaisin ääneti. Mökillä sain nauttia seuraavasti hurmaavista asioista: puut, sade, hiljaisuus. Parin tunnin ajon jälkeen mökki-ihanuus paljastui jälleen kerran.
Nousimme autosta maailman tylsimpään paikkaan...

Juhani Räisänen
Pelon planeetta
Sinä keväänä olin juuri muuttanut kaupunkiin. Halusin kiireesti tutustua lähiympäristöön ja tein pitkiä kävelyretkiä, joiden avulla opin aika nopeasti hahmottamaan, miten koti sijaitsi suhteessa rautatieasemaan, missä oli lähin bussipysäkki, mistä sai ruokaa, ja millä kaduilla kannatti kävellä millaisellakin tuulella. Joihinkin pikkukauppoihin teki mieli astua sisään, katselemaan ja haistelemaan, kyselemään tyhjänpäiväisiä kysymyksiä myytävistä tavaroista, hypistelemään lasiesineitä, penkomaan vaatteita, selailemaan kirjoja. Lähistöllä sijaitseva Bokströmin vanhojen kirjojen kauppa oli hyvä paikka silloin, kun halusi joutilasta oleskelua...

Helena Väisänen
Taiga ja Jöriläs
Kello soi. Koulupäivä oli päättynyt. Taiga heitti punaisen repun hartioilleen, ja suuntasi punakukkaiset tennarinsa kohti kotia - tai oikeammin tätinsä kotia.
Taiga oli asunut Perussa, joka on aivan toisella puolella maapalloa. Maanjäristykset olivat rikkoneet heidän kotinsa ja äiti oli lähettänyt Taigan Suomessa asuvan siskonsa luokse turvaan. Kokonainen kuukausi oli jo kulunut. Taiga oli oppinut enemmän suomea, mutta hänellä ei ollut vielä yhtään suomalaista ystävää. Osa luokkakavereista pilkkasi hänen puhettaan ja ulkonäköään. Taiga kiiruhti kotia, tai siis tätinsä kotia kohti. Siellä häntä odotti Reina-kissa. Reina on espanjaa ja tarkoittaa Kuningatarta. Reina oli kuninkaallinen, suomalainen maalaiskissa...

Kari Hanhisuanto
Vemppu ja Velimies
Aleksi oli kahdeksanvuotias reipas ja utelias poika, jolla oli vilkas mielikuvitus. Hän keksi usein lennokkaita tarinoita. Isä ja äiti yrittivät parhaansa mukaan kuunnella ja ymmärtää, mutta monesti tarinat olivat niin omituisia, että he luovuttivat suosiolla. Aleksin harmiksi vanhemmat eivät aina jaksaneet olla kiinnostuneita, eikä hänellä ollut muita kenelle olisi voinut tarinoitaan kertoa. Niinpä hän kertoi niitä itselleen, eikä mikään ollut hänelle liian omituista...