Lähipalveluista ja niiden saatavuudesta on puhuttu paljon viimeaikaisten taloudellisten ja institutionaalisten muutosten myötä. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, mitä lähipalveluilla oikein tarkoitetaan. Tämä selvitys on tehty lähipalvelujen määrittelyn ja tarkentamisen tausta-aineistoksi, ja sen tehtävänä on tarkastella mitä palveluita lähipalveluihin on julkisissa asiakirjoissa sisällytetty sekä sitä, miten lähellä palvelun pitäisi olla ollakseen lähipalvelua.

Lähipalvelujen käsite liitettiin aineistossa hyvin monenlaisiin palveluihin, ja esitetyt etäisyydet ja matka-ajat lähipalveluihin vaihtelivat. Lähipalvelulla tulisi tarkoittaa arkipäiväistä palvelua, jolle on tarpeeksi asiakkaita muutaman tuhannen ihmisen väestöpohjalta ja jolla on matala käyttökynnys sekä saavutettavuuden että ihmisläheisyyden näkökulmasta. Lähipalvelujen määrittelyssä on kuitenkin huomioitava useita näkökulmia, jotka liittyvät muun muassa palvelun tyyppiin, asiakasryhmään ja maantieteeseen. Nykyistä enemmän tulee olla tietoa palvelujen käyttäjien mielipiteistä lähipalveluja koskien ja etenkin siitä, miten tärkeää palvelujen läheisyys on tarkasteltaessa koko palveluprosessia. Korvaako palveluvalikoiman laajentuminen palveluverkon harvenemisen? Palvelujen kehittäminen vaatii myös poliittista linjanvetoa ja keskustelua. Kuinka suuri palvelujen saatavuuden alueellinen vaihtelu on kansalaisten tasa-arvon toteutumisen kannalta sallittua?