Mitkä ovat opettamisen lähtökohdat yliopistossa ja korkeakoulussa?

Tämä kirja on korkeakoulupedagogiikan kenttään tervetullut puheenvuoro. Se asettaa korkeakoulupedagogiikan historialliseen ja filosofiseen kontekstiin sekä korostaa oppimisen tutkimuksen monialaisuutta. On tärkeää tarkastella oppimista ennakkoluulottomasti eri paradigmoista käsin eikä pitäytyä vain yhden paradigman näkemykseen.

Nykyään korkeinta opetusta on usein tarkasteltu vain kasvatustieteen näkökulmasta, vaikka oppimisen kehittäminen on koko yliopistoyhteisön asia. Länsimaisen korkeimman opetuksen lähtökohta on aina antiikista alkaen ollut oppimisen itsenäisyys. Ja siihen koko yliopistolaitoksen edistys on perustunut.

Siksi opettajille yliopistossa ei niinkään tulisi kertoa, kuinka heidän tulisi opettaa, vaan kutsua ajattelemaan korkeinta oppimista yhdessä. Tämän teoksen tarkoitus on auttaa opettaa ajattelemaan opetustaan, mutta selvittää samalla alan keskeiset lähtökohdat, ongelmat ja käsitteet. Historiaperspektiivin mukaan tuominen yliopistopedagogiseen keskusteluun avartaa näkökulmaa siitä, miten ja mistä lähtökohdista ala on kehittynyt. Itse asiassa monet yliopistopedagogiset käsitteet ovat kauan sitten muodostuneita, eivätkä modernin tutkimuksen tuotoksia.

Yliopistouudistusten keskellä teos auttaa hahmottamaan olennaisen. Teos on monipuolinen ja kiinnostava katsaus yliopistolaitoksen ja korkeakoulupedagogiikan historiaan ja filosofiaan sisältäen ansiokasta pohdintaa siitä, miten oppimista voi tarkastella. Teos on tarkoitettu korkeimman opetuksen peruskirjaksi ja soveltuu myös yliopistopedagogiikan kursseille.

FT Juha Himanka on filosofian yliopistonlehtori Lapin yliopistossa. Hän on toiminut yliopistopedagogiikan yliopistonlehtorina Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Himanka on osallistunut korkeakoulutuksen kehittämisen vientiin ja yli kahdensadan akateemista opetustehtävää hakevan opetustaidon arviointiin.