FILOSOFINEN RAKKAUS SAMAAN SUKUPUOLEEN

"Kun poika rakastaa poikaa..." Mistä on kyse miesten välisessä rakkaudessa: intohimosta, kauneudesta, Jumalasta?

Filosofian tohtori Jukka Hankamäki analysoi suurtyössään, miten filosofia, tiede ja uskonto perustuvat homoseksuaaliseen rakkauteen - ja länsimaista ajattelua leimanneet kahtiajaot homoseksuaalisuuden torjumiseen. Teos syväluotaa filosofian, vallan ja seksuaalisten kulttuurien historiaa aina alkaen Sokrateen ja Jeesuksen päivistä päätyen Nietzschen ja Hitlerin aikakaudelle.

Hankamäki pohtii, miksi monet suuret uskonnot ovat suhtautuneet kielteisesti homoseksuaalisuuteen, vaikka homoerotiikka liittyy kiinteästi useisiin muihin henkisen elämän muotoihin: tieteisiin, taiteisiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan. Ihmisten henkiset pyrkimykset ovat perimmältään homososiaalisia, sillä merkitykset opitaan kokemuksellisesti. Samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat ymmärtää toisiaan paremmin kehollisen samankaltaisuutensa vuoksi. Niinpä uskonnot ovat ristiriitaisia erottaessaan jumalallisen viisauden ja maallisen nautinnon toisistaan.

Kirjoittajan mukaan käsitteellis-teoreettisen tiedon ja kehollisen kokemuksen kahtiajako on levinnyt uskonnoista myös tieteiden ja filosofian alttareille. Parhaan mallin filosofiselle elämälle tarjoaa kreikkalaisesta antiikista tuttu poikarakkaus, jossa henkisyys ja älylliset pyrkimykset liittyivät aistimaailmaan. Tämä on harmoniaa ja tasapainoa korostava filosofinen tie, jota kulkiessa viisauden rakkaus on sopusoinnussa maallisen rakkauden kanssa. Toinen vaihtoehto on heteroseksuaalisen arvomaailman mukainen elämäntapa, jonka vallitessa ihmiset alistavat rakkautensa lajinsäilytyksellisille tarkoitusperille.

Kirjan lopussa esitetään kritiikkiä tieteellisen ja poliittisen vallan heteroseksistisyyttä kohtaan sekä luonnostellaan homoseksuaalisen arvomaailman ja persoonallisuuskäsityksen ympärille rakentuva valtio, jossa homoseksuaalien identiteetti voi toteutua filosofisena elämänkäytäntönä.