Toisen maailmansodan aikana Suomi ponnisteli sotilaallisesti varsin menestyksekkäästi Neuvostoliiton jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Kyse oli Suomen ja suomalaisten eloonjäämisestä. Mutta miten kävi sotien jälkeen?

Stalin arvosti Suomen sotilaallista kokonaispanosta ja pidättäytyi tukemasta voimatoimin suomalaisia kommunisteja. Silti NKP alkoi muokata suomalaisten asenteita parhaansa mukaan neuvostomyönteisiksi. Heti Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 nosti päätään kominternin vuonna 1935 julkista ma ns. kansanrintamastrategia. Kansandemokratioiden perustaminen 1940-luvun lopulla oli ideologisesti epäonnistunut todiste kommunismin voitonmahdollisuuksista kapitalismista. NKP:n 1. sihteerin Nikita Hruštšovin aikana kansanrintamastrategiasta tuli puolueen tavoite kapitalistisessa maailmassa. Edistymiseen tyytymätön oppositio kaatoi hänet syksyllä 1964. Valtaan nousi kuuluisa johtoroikka Leonid Bresnev, Aleksei Kosygin ja Nikolai Podgornyi. Alkoi merkittävästi kiristyneen neuvostoideologian mukaisen ulkopolitiikan kausi, jolloin Suomeen kohdistui erityinen paine.

Neuvostopaine aiheutti Suomessa vakavia seurauksia - alkoi suomettumisen kausi. VTT Jukka Seppinen (s. 1945) on niin kokemuksen kuin perusteellisten arkistotutkimusten ja julkaisutoiminnan kautta saavuttanut poikkeuksellisen syvän näkemyksen aiheesta. Kirja tuo esiin suomettuneen Suomen pahimmat vaiheet 1970- ja 1980-luvuilla. Seppinen luo lisäksi katsauksen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiseen kauteen aina näihin päiviin saakka siitä, miten suomettumisesta on päästy irti - vai onko?