Kulttuurialan koulutus on paisunut voimakkaasti erityisesti 1990-luvulla ammattikorkeakoulujen perustamisen myötä. Samalla koko kulttuurin ja kurttuurituitannon kenttä on rajusti muuttunut. Perinteristen käsityön, taiteiden ja viestinnän rinnalle ovat nousseet median ja sisältötuotannon uudet alueet, ja perinteinen kulttuurityö ja ammatinharjoittaminen on laajentunut uudenlaiseen kulttuuriyrittäjyyteen. Kulttuuriala onkin yksi ammattkorkeakoulujen suisituimmista aloista. Hakijoita on vuosittain lähes 10 000 ja heistä vain viidennes onnistuu saamaan paikan. Lisääntynyt koulutus on kuitenkin saanut monet tahot huolestumaan alan työllisyydestä. Kultturialan maattikorkeakouluista valmistuneiden työttömyys onkin keskimääräistä korkeampaa. Tässä raportissa pureudutaan kulttuurialan ammattikorkeakoulutkseen valmistudeiden kokemusten ja työelämään sijoittummisen kautta. Kyseymme muun muassa, miksi kulttuurialalle on alunperin hakeuduttu, millainen käsitys nuorilla oli kulttuurialan koulutuksesta ja työmarkkinoista, miten opinnot vasasivat heidän toiveitaan ja tarpeitaan, ja miten heidän työuransa on valmistumisen jälkeen kehittynyt? Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa on kulttuurialan yrittäjyys. Mitä kulttuuriyrittäjyys on, miten siihen kannustetaan ja koulutetaan, ja miten kulttuuriyrittäjän uraa luodaan? Aihe on tärkeä, ja siitä on syytä jarkossakin keskustella, sillä vain puolet tutkituista oli onnistunut sijoittumaan kulttuuriuralle.