Syksy 1944 merkitsi nopeita syvällisiä muutoksia Suomelle: ensin aselepo, sitten välirauhansopimus. Suojeluskuntien lakkauttamislaki säädettiin 3.11.1944. Lotta Svärdin ja monien muiden yhdistysten vuoro tuli myöhemmin marraskuussa.

Suojeluskuntien lakkauttaminen kävi hetkessä, mutta niiden pesänselvitys kesti toistakymmentä vuotta. Suojeluskuntien omaisuus, jonka ne olivat nopeasti siirtäneet uusille omistajille, kiinnosti monia. Saaliinjaolle pyrki monia. Vasta vankilasta päässeet kommunistit tarvitsivat toimitiloja, nuorisoseurat halusivat takaisin suojeluskunnille siirtyneitä entisiä nuorisoseurantaloja ja valtiolla ja kunnilla oli omat tavoitteensa.

Suojeluskuntien omaisuuden luovutukset tutkittiin pikkutarkasti, mikä johti useisiin muutoksiin. Valtaosa luovutuksista hyväksyttiin sellaisinaan, monia jouduttiin korjaamaan tai muuttamaan kokonaan toisenlaisiksi. Muutamia lahjoituksia perittiin valtiolle. Joitakin oikeudenkäyntejä jouduttiin käynnistämään lahjan saajien itsepäisyyden takia, ja kiistoja käsiteltiin aina korkeinta oikeutta myöden.

"Sarkatakkien maan" kirjoittaja filosofian tohtori Kari Selén antaa vankan lähdepohjan turvin kattavan kuvan tästä prosessista, jota ei ole aikaisemmin käsitelty kirjallisuudessa.