Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa nuorten koetusta hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä sekä ymmärtää paremmin perheen vaikutusta nuoren hyvinvoinnin kokemuksessa, kaverisuhteissa ja koulunkäynnissä.
Tulosten mukaan valtaosa nuorista oli tyytyväisiä elämäänsä. Tytöt ja 9.-luokkalaiset vastaajat kärsivät poikia ja 7.-luokkalaisia enemmän pahaolosta. Tietyt arvot, kuten vahva itsenäisyyden tunto, sisäinen tasapaino, turvalliset perhesuhteet ja huumori elämänvoimana liittyivät nuorten elämäntyytyväisyyteen. Myös koulutyytyväisyys, tyytyväisyys painoon ja itsearvioitu hyvä terveys vahvistivat nuorten tyytyväisyyttä.
Nuorten ja heidän vanhempansa käsitykset perheen toimivuudesta erosivat merkittävästi toisistaan: vanhemmat arvioivat perheen toimivan pääosin paremmin kuin heidän murrosikäiset lapsensa. Ne nuoret, jotka pitivät perheensä tilannetta pysyvänä ja kokivat yhteenkuuluvaisuutta perheenjäsenten välillä, olivat tyytyväisimpiä elämäänsä muutenkin. Tunne perheen hajaannuksesta taas yhdistyi nuorten pahaolon kokemuksiin.
Nuoret ilmaisivat sekä myönteisiä että kielteisiä tekijöitä perheessä luonnollisena osana arkeaan. He olivat erityisen tyytyväisiä perheessä rakastavaan ilmapiiriin, perheen toiminnalliseen tukeen ja avoimeen kommunikaatioon. Nuorelle oli myös tärkeää tuntea itsensä merkittäväksi jäseneksi perheessä. Nuoren elämäniloa vahvisti tunto siitä, että on mukava koti, mutta myös mahdollisuus kodin ulkopuoliseen elämään. Huolta ja murhetta nuoren elämään toivat epäsopu tai ristiriidat perheenjäsenten välillä, vanhempien avioero, perheenjäsenen kuolema tai sairaus sekä liiallisen riippuvuuden tunne.
Nuoret kuvasivat perheen suhtautumista heidän koulunkäyntiinsä ja kavereihinsa monitahoisesti. Perhe nähtiin toisaalta mahdollistajana, keskustelijana, tukijana ja toimijana nuoren koulunkäyntiin ja kaverisuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Toisaalta perhe saattoi toimia välinpitämättömästi, kriitikkona, rajoittajana tai pakottajana koulunkäynnissä ja kaverisuhteissa. Näitäkin rooleja nuoret kuvasivat pääosin tarpeellisina, osa jopa välttämättöminä, tämän hetken elämäntilanteessaan.
Tutkimus tuotti uutta tietoa nuorten koetun hyvinvoinnin ja arvojen, koulun ja perheen välisistä vahvoista ja monimutkaisista yhteyksistä. Tulosten pohjalta voidaan arvioida nuorten hyvinvointia ja mm. terveyskäyttäytymistä sekä ymmärtää nuoren hyvinvoinnin monitahoisuutta.
Tutkimuksen aineisto koostui ensimmäisessä vaiheessa 245 eteläsuomalaisesta 7.- ja 9.-luokkalaisesta nuoresta ja heidän 239 vanhemmastaan. Vastausprosentti oli 48 nuorilla ja 47 vanhemmilla. Nuorista vastaajista 51 prosenttia oli tyttöjä ja 7.-luokkalaisia. Vanhemmista 86 prosenttia oli äitejä. Nuorten kyselylomake sisälsi taustamuuttujia, nuorten koettua hyvinvointia, arvokäyttäytymistä ja perheen toimintaa kartoittavat mittarit sekä kysymyksiä perhesuhteista, ystävistä, koulusta ja terveyskäyttäytymisestä. Vanhempien lomakkeessa kysyttiin arviota perheen toiminnasta ja taustatietoja. Toisen vaiheen otos syntyi niistä 19 nuoresta, jotka vastasivat kyselytutkimukseen ja halusivat (ja saivat luvan vanhemmaltaan) osallistua myös teemahaastatteluun. Aineistot analysoitiin tilastollisesti ja sisällön analyysilla.
