Nykyisen kiireisen elämän keskellä vuodet kiitävät ohi ¿ ihmisen elämän aikana ehtii tapahtua kovin monenlaista, ja maailmanmeno ehtii muuttua moneen kertaan, kerrassaan toisenlaiseksi. Lapsuusajan mielenmaisemat, kokemukset ja ajatukset unohtuvat uusien ja tärkeiden asioiden alle. Ne voivat kadota aktiivisesta muistista. Silti ne kuitenkin jäävät vahvaksi perustaksi elämän matkalle, tunteille, arvoille ja elämän tavalle. Niitä ei ehkä voi oikein pukea sanoiksi ¿ ehkä niille ei ole sanoja eikä nimiä olemassakaan
¿ mutta silti ne ovat iso osa ihmisen henkilöä ja olemusta. Vanhan ajan oma kieli voi nostaa mieleen muistoja entisestä omasta maailmasta ja elämästä - siitä millaista se oli, miltä se tuntui ¿ mitä se merkitsi silloin. Ja mitä se merkitsee ¿ yhä vielä nyt. Tässä kirjassa palaillaan lapsuusajan muistoihin,
50-luvulle, suurperheen elämään perinteisessä maalaistalossa. Alussa eletään vielä aika omavaraisesti, erillään maailman menosta ¿ mutta vuosien kuluessa elämäntapa tulee yhteneväksi muun maailman kehityksen kanssa. Mennyttä maailmaa pitää vielä muistaa ¿ jotta ymmärtäisi miksi nyt olemme
sellaisia kuin olemme...