Matti Ellilä lähti sotaan syksyllä 1939 ollessaan 20-vuotias. Mukana hänellä oli mummun antama vanha luodikko, ja muutenkin varusteet olivat vaatimattomat. Hänen joukko-osastonsa oli Jr 15, jossa hän palveli enimmäkseen lääkintämiehenä, mutta oli myös vuonna 1941 neljä kuukautta eturintamassa taisteluissa, joiden tappiot muodostuivat suuriksi.

Päiväkäskyssä mainitun “ansiokkaan ja rohkean toiminnan” ansiosta hänet ylennettiin korpraaliksi v. 1941. Sen jälkeen hän hankkiutui lisäkoulutukseen ja vietti loppusotansa sidontapaikoilla muutaman kilometrin etäisyydellä eturintamasta. Sieltä käsin hän kävi laajahkoa kirjeenvaihtoa sukulaistensa ja tuttaviensa kanssa.

Tämä kokoelma on valikoima säilyneistä kirjeistä. Arkisten pienten huomioiden kautta ne välittävät meille Matin henkilökohtaisen todistuksen sodan logiikasta ja ihmisen selviytymistrategioista mahdottomissa tilanteissa.