Teos luotaa keskustelujen, anekdoottien ja paradoksien avulla ihmisen ja luonnon välisen harmonian perustaa. Kirjan pienissä kertomuksissa ja muistumissa kohtaavat yksinkertaisen elämän ideaali ja äärimmilleen viety täydellisyydentavoittelu. Yllättävyys, suorapuheisuus ja ihmismielen tarkkailu ovat keinoja, joilla teksti pyrkii avaamaan edes hieman esteettömämmän näkymän arkitodellisuuden takana pilkistelevään ykseyteen.