Puhekuplia on Blombergin koko elämän runoelma, jonka parissa hänen väsymätön luomisvoimansa askarteli varhaisista nuoruusvuosista vanhuuden viimeisiin aikoihin saakka. Varsinkin Puhekuplien toinen osa on eräänlainen mikrokosmos, maailma sinänsä, jossa luonnontutkijalla ja ajattelijalla on yhtä suuri osuus kuin puhtaalla runoilija-ajattelijalla. Puhekuplia on, kaiken runollisen kauneutensa lisäksi, elämänselityskoe, aaterakennelma ja uskontunnustus. Koko valtavan tietämyksensä, syvällisen eletyn ajattelunsa ja eetillisen katsomuksensa Blomberg sisällytti tähän pääteokseensa. Kaikki se, mikä Blombergissä on keskeistä ja merkitsevää, palaa toistuvina johtomotiiveina Puhekuplien kohtauksissa, kaikki se, mitä hän yleensä ajatteli, tunsi, aavisti, käsitti elämän tapahtumasta, soi noissa valtavan runoharpun helähdyksissä, joiden tehoa ja kauneutta aika ei kykene riistämään. -Rafael Koskimies