Elämässä joutuu sekä sateisiin että tuuliin ja on keinuttava niin kuin Haitula, kunnes sade taukoaa.

Suomalaisen runouden uudistajan ja rakastetun saturunoilijan elämä.

Et rupea uudeksi Saima Harmajaksi! varoitti Sylvi Kunnas tuberkuloosiin sairastunutta tytärtään Kirsiä. Äiti oli löytänyt tytön runovihon ja pelkäsi tämän kokevan 23-vuotiaana kuolleen kirjailijan kohtalon. Kirsi omaksui asenteen, ettei sairautta saanut jäädä itkemään. Hän sinnitteli jaloilleen, unohti haaveen taidemaalarin urasta, paneutui vimmalla kirjoittamiseen - ja mullisti suomalaisen runouden.

Henkilökohtaista elämäänsä julkisuudelta varjellut runoilija kertoo nyt uransa hapuilevasta alusta, toisen kokoelman huimasta menestyksestä ja siitä miten karkasi rakastuneena Tampereelle ahtaaksi käyneitä kirjallisia piirejä. Kunnas meni naimisiin, perusti perheen ja omistautui uudelle yleisölle - lapsille. Apunaan hänellä oli Tiitiäinen, suomalaisen lastenkirjallisuuden rakastetuin menninkäinen.