Martin Wegeliuksen (1846–1906) uraauurtava työ maamme musiikinopetuksen rakentajana tunnetaan hyvin. Hän johti lähes neljännesvuosisadan ajan perustamaansa nykyisen Taideyliopiston Sibelius-Akatemian edeltäjää, Helsingin musiikkiopistoa. Muuten Wegeliuksen kuva on jäänyt jokseenkin hajanaiseksi. Aikalaiset kuitenkin arvostivat häntä myös oopperakapellimestarina, säveltäjänä, kuoronjohtajana, kuorosäveltäjänä ja sovittajana. Hänen kirjoittamaansa musiikinhistoriaa voi pitää pioneerityönä. Wegelius eli mustavalkoisessa ideologisessa ilmapiirissä, aikana, joka oli täynnä kiihkeää kansallisen identiteetin etsintää. Hänen laatimastaan musiikinhistorian oppikirjasta ei kuitenkaan löytynyt suomalaiskansallisia painotuksia, joten sen korvasivat pian muut teokset. Lena von Bonsdorffin kirjoittama elämäkerta esittelee Martin Wegeliuksen hänen oman aikakautensa valossa tukeutuen laajaan kirjeaineistoon.

Lena von Bonsdorff on aiemmin julkaissut säveltäjä ja kapellimestari Nils-Eric Fougstedtin elämäkerran Barfota i cylinder (Söderströms 2001) sekä musiikkimesenaatti Roger Lindbergin elämäkerran Mentor, mecenat, musikhandlare (Schildts & Söderströms 2012, suom. Mentori, mesenaatti, musiikkikauppias, Schildts & Söderströms 2012). Hän kuului Erik Bergmania käsittelevän teoksen Vägvisare till Det sjungande trädet (Schildts 1991) toimittajakuntaan. Yhdessä tyttärensä Tove Djupsjöbackan kanssa hän on kirjoittanut Martin Wegelius -instituutin 50-vuotishistoriikin, joka ilmestyi vuonna 2006. Vuosina 1981–2010 Lena von Bonsdorff työskenteli Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittajana.