Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa informaatiota, jonka avulla karjanhoidon kehittäminen, lypsylehmien jalostustyö ja tulevat tutkimuspanostukset voidaan kohdistaa lehmien käyttöiän kannalta keskeisimpiin ongelmiin. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa selvitettiin lypsylehmien todelliset poiston syyt sekä kehitettiin mallit poistopäätöksen teon tueksi. Eläinten jalostustavoitteen ja kokonaisjalostusarvoindeksin kehittämiseksi laskettiin lypsykarjan eri ominaisuuksien ja tuotantoiän taloudelliset arvot. Lisäksi kartoitettiin mahdollisuus ennustaa sonnien tyttärien tuotantoikää muiden ominaisuuksien jalostusarvoilla. Vapaaehtoisten poistojen osuus oli hieman alle puolet ja pakollisten vastaavasti hieman yli puolet kaikista poistoista. Utaretulehdus ja hedelmällisyysongelmat olivat lypsylehmien yleisimmät poiston syyt. Siksi niihin kohdistuvat toimenpiteet sekä karjatason ratkaisuissa että valtakunnallisissa jalostusohjelmissa ovat keskeisiä keinoja kestävyyden parantamiseksi. Vapaaehtoinen poistaminen osoittaa, että lehmien tuotantoikää on mahdollista nostaa ja siten alentaa uudistuskustannusta, joka muodostaa lähes neljänneksen maidontuotannon muuttuvista kustannuksista. Yksittäisten lehmien poistopäätös riippuu sekä eläimen iästä, terveydestä, hedelmällisyydestä että tuotoksesta. Yksilöiden kokonaistaloudellisuutta kuvaamaan kehitettiin bio- ekonominen simulointimalli, joka mahdollistaa erilaisten toimintavaihtoehtojen vertailun. Laskentaesimerkit osoittivat, että uudistusprosentin lasku ja tuotoksen kasvu parantavat taloudellista lopputulosta ja ettei yksittäinen poikimavälin pidentyminen aiheuta pitkällä aikavälillä isoa menetystä. Dynaamisen karjamallin tulokset osoittivat, että uudistusnopeus ja poikimisten ajoittumien vaikuttavat merkittävästi nuorkarjapaikkojen tarpeeseen ja siten joko navetan investointikustannukseen tai tietyn kokoisen navetan maidontuotantopotentiaaliin. Optimaalisella uudistuspolitiikalla lehmien keskimääräiseksi karjassa pitoajaksi muodostui vajaat viisi lypsykautta. joka on noin kaksi lypsykautta nykyistä enemmän. Keskiarvo syntyi pakollisista poistoista ja tuotostasoltaan heikoimpien lehmien vapaaehtoisista poistoista. Karjan keskituottoisten lehmien optimaaliseen uudistusnopeuteen vaikuttaa muun muassa uudistushiehon hinta. Parhaat lehmät kannattaa pitää karjassa mahdollisimman pitkään, vaikka sairauksista aiheutuvat kustannukset ja tuoton menetykset lisääntyvätkin iän myötä. Lypsylehmien ominaisuuksista rasvatuotos sai kaikkein korkeimman taloudellisen arvon. Holstein-friisiläisrodulla maitotuotoksen ja tuotantoiän arvot olivat rasvatuotoksen kanssa samaa suuruusluokkaa. Terveysominaisuuksista utaretulehdushoidot nousivat tärkeimmäksi soluluvun ollessa toiseksi tärkein. Sonnien kestävyysindeksin ennustemallissa utaretulehdushoidot, tyhjäkausi, utareen muoto ja muut hoidot osoittautuivat tärkeimmiksi selittäviksi ominaisuuksiksi. Siten terveys- ja lisääntymisominaisuuksien painotus eläinten nykyisessä kokonaisjalostusarvossa osoittautui perustelluksi.