Vuosisatojen ajan kartanoissa, talonpoikaistaloissa ja herrasväen kodeissa ahersi piikoja, palvelijattaria, keittäjiä, emännöitsijöitä – naisia, jotka ansaitsivat elantonsa omalla työllään. Piiat ja heidän työnsä nostetaan tässä ensi kerran historian valokeilaan. Millaista piikojen ja naispalvelijoiden elämän oli? Millainen oli heidän arkensa ja millaisia olivat juhlahetket? Vai oliko elämä pelkkää työntekoa: lypsämistä, lannanluontia, pesemistä, siivoamista, leipomista, ruoanlaittoa? Kaikki kirjan piiat ja naispalvelijat eivät olleet oman elämänsä sankareita, mutta kaikki olivat työtätekeviä naisia. Kirjan kertomus piioista ja naispalvelijoista alkaa keskiajasta, jolloin orjuus vaihtui palkkatyöksi ja naisorja piiaksi. Siitä pitäen aina 1900-luvulle asti piikominen pysyi naisten yleisimpänä palkkatyönä, kunnes se toisen maailmansodan jälkeisessä hyvinvointiyhteiskunnassa näytti katoavan lopullisesti. Nyt 2000-luvun alussa piikominen tuntuisi tekevän paluuta uudessa muodossa. Jos näin käy, niin tämä kirja on piikomisen pitkän historian välitilinpäätös.