Hurjan prinssi Henrikin ja ritari Falstaffin tarina huipentuu. Draaman mestarin tutkielma vallan moraalista ja vallankäytön suhteista.
PRINSSI HENRIK:
Turhuuteen
vei minut nuoren veren kiivas vuoksi;
nyt se seisahtuu ja kääntyy, palaa takaisin
ja yhtyy majesteetillisen valtameren aaltoihin
ja pysyy tästä lähin kuninkuuden hallinnassa.
Henrik IV:n toinen osa jatkuu ensimmäisen osan jälkimainingeista. Kapinalliset kerääntyvät uuteen hyökkäykseen kuninkaan joukkoja vastaan ja huhut lentelevät kiivaina. Kuninkaan puolella palvelee myös Falstaff, joka ajaa sodan laitamilla omaa etuaan, kulkee kapakoissa ja kerää lahjuksia. Vanha kuningas Henrik IV uupuu anastetun kruunun taakan alle, jolloin prinssi Henrikin koittaa aika kohdata sekä menneisyytensä että isänsä.
Kun Henrik IV:n ensimmäinen osa käsitteli kunniaa ja vastuuta, on toisen osan johtava teema vallan moraali. Aikojen murros asettaa kuninkuuden jumalallisen oikeutuksen kyseenalaiseksi, mutta prinssinkin on osoittauduttava kruununsa arvoiseksi.
Esipuheen Matti Rossin suomennokseen on kirjoittanut professori Irmeli Niemi.
William Shakespearen syntymäpäivästä ei ole säilynyt tarkkaa tietoa, mutta hänet kastettiin synnyinkaupungissaan Stratford-on-Avonissa 26.4.1564 oletettavasti muutaman päivän ikäisenä, ja hänen merkkipäivänään pidetään yleisesti huhtikuun 23:tta. Hän syntyi melko varakkaaseen perheeseen ja kävi paikallista latinakoulua ainakin muutaman vuoden. Vuonna 1582, ollessaan 18-vuotias, hän meni naimisiin 26-vuotiaan Anne Hathawayn kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta, Susanna 1583 ja vuonna 1585 kaksoset, tytär Judith ja myöhemmin 11-vuotiaana kuollut poika Hamnet. Monilta osin Shakespearen vaiheista ja toimista ei ole täsmällistä tietoa, mutta 1590-luvulla hän alkoi saavuttaa mainetta Lontoon teatteripiireissä. Ensimmäiset painetut teokset olivat runoelmia, ja useimmat näytelmät ilmestyivät painettuina vasta tekijän kuoleman jälkeen kootuissa teoksissa, ns. ensimmäisessä foliopainoksessa 1623. Teattereissa niitä kuitenkin esitettiin paljon, ja uusia näytelmiä syntyi tiuhaan, joskus kolmekin vuodessa. Ensimmäinen Shakespearen kirjoittamaksi tiedetty näytelmä on vuonna1592 esitetty Henrik VI. Shakespeare kuului myös teatteriseurueisiin ja oli yksi Globe-teatterin omistajista. Todennäköisesti viimeinen näytelmä on 1611 ensiesityksensä saanut Myrsky, mutta senkin jälkeen hän kirjoitti muutamia näytelmiä yhteistyössä toisten näytelmäkirjailijoiden kanssa. 1610-luvulla hän jätti Lontoon ja teatterin ja vetäytyi Stratfordiin, missä hän kuoli 52-vuotiaana 23.4.1616.
