Kirjassa on 15 artikkelia, joissa käsitellään mm. vuoden 1734 lain merkitystä ja taustaa Suomessa, vanhoja lainsuomennoksia, suomalaisen ja suomenruotsalaisen oikeuskielen ominaispiirteitä sekä oikeuskielen kehittämistä ja huoltoa. Lisäksi artikkeleissa käsitellään oikeuden eurooppalaistumista, oikeustietokantoja, oikeustiedon hakua sekä lakikirjan merkitystä tietoverkkojen ja digitalisoitumisen aikakaudella. Artikkeleiden kirjoittajina on sekä oikeus- että kielitieteen edustajia Suomesta ja Ruotsista. Teos tarjoaa mielenkiintoisen ja hyvin tiivistetyn läpileikkauksen lakikirjan alkuvaiheista nykytilanteeseen, jossa painetun lakikirjan rinnalla käytetään yhä enemmän oikeudellisia tietokantoja. Teos on kaksikielinen: neljästä osasta yksi on kokonaan ruotsinkielinen ja siinä keskitytään ruotsinkieliseen lainsäädäntöön sekä lakiruotsin kehitykseen ja ominaispiirteisiin, sekä oikeustieteellisen koulutuksen esittelyyn Suomessa. Ruotsinkie­lisistä artikkeleista on suomenkieliset tiivistelmät, ja vastaavasti teoksen suomenkie­lisistä artikkeleista ruotsinkieliset tiivistelmät. Myös hakemistoissa kaksikielisyys on otettu huomioon: ruotsinkielisistä artikkeleista on oma hakemistonsa, ja suomenkielinen hakemisto kattaa teoksen kaikki artikkelit. Lisäksi teoksessa on henkilöhakemisto.