Vanhin suomeksi painettu messukirja oli Mikael Agricolan toimittama Messu eli Herran Echtolinen, joka valmistui Tukholmassa vuonna 1549. Sen perustana oli vuoden 1548 ruotsalainen messukirja, jota se ei kuitenkaan noudattanut aivan tarkasti. Agricolan messukaavan loppuun on lisätty joukko raamatullisia lukukappaleita ja yleinen kirkkorukous eli litania. Agricolan messun rakennetta ja sisältöä on tarkasteltu käsillä olevan teoksen johdantoartikkelissa, jossa lisäksi selvitellään Agricolan messujärjestyksen suhdetta sitä vanhempiin, käsikirjoituksina säilyneisiin suomenkielisiin messuihin. Vuonna 1549 julkaistu Messu muodostaa yhdessä samana vuonna ilmestyneiden Käsikirjan ja Piinan kanssa liturgisen kirjallisuuden kokonaisuuden, josta ei millään tavoin käy ilmi suomentajan persoona. Messussa ei ole esipuherunoja eikä omatoimisesti laadittuja selityksiä, eikä siinä ole näkyvissä myöskään suomentajan nimeä tai suomennospaikkaa. Tämä on tulkittu osoitukseksi siitä, että kysymyksessä olivat viralliset kirkolliset asiakirjat, eivät yksilölliset käännösteokset. Tässä kirjassa teksti on kirjoitettu ääntämisen mukaisella tavalla, joten sitä voi lukea yhtä helposti kuin nykysuomea. Erikoiset sanat ja vaikeat yksityiskohdat on selitetty alaviitteissä. Tässä muodossa Agricolan suomentaman Messun koko teksti siihen liittyvine lukukappaleineen tulee nyt ensimmäistä kertaa neljän ja puolen vuosisadan takaa kaikkien suomalaisten ulottuville.