Julkaisun lopussa on Hatkassa-kyselylomakkeet, 49 sivua.

Hatkassa-hankkeen raportti on jaettu kuuteen osaan. Jokaisen osan lopussa on tiivis yhteenveto kyseisen osan keskeisistä asioista.

Ensimmäisessä osassa kuvataan Pesäpuu ry:n Hatkassa-hanke, raportissa tehdyt käsitteelliset valinnat, hatkaamista koskeva kansallinen ohjeistus, Hatkassa-hankkeessa tehty tiedonkeruu ilmiöstä ja tämän raportin aineisto. Lisäksi ensimmäisessä osassa kuvataan Hatkassa-kyselyn vastaajien taustatiedot.

Toisessa osassa tarkastellaan hatkaamisen määriä: mistä, mihin ja miten nuoret hatkaavat ja palaavat takaisin lastensuojelulaitoksiin sekä miten eri toimijat keräävät, hyödyntävät ja kehittävät toimintaansa tietoon perustuen. Raportin toisessa osassa käsitellään toimivaan ja hyvään sijaishuoltoon yleisesti liittyviä teemoja, mutta myös hatkaamisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi nuorten osallisuus, tietoisuus omista oikeuksista ja sijaishuollon tavoitteista sekä lastensuojelulaitoksen ilmapiiri.

Raportin kolmannessa osassa keskitytään asioihin, jotka liittyvät vahvasti aikaan ennen hatkatilanteita. Osassa kuvataan niin nuorten, läheisten kuin eri ammattilaisten toimintaa ohjaavia ajatuksia hatkaamiseen liittyvistä riskeistä ja vaaratilanteista, omasta ja muiden toimijoiden osaamisesta sekä läheisten huomioimisesta hatkatilanteissa. Sen lisäksi käsitellään hatkaamisen taustalla vaikuttavia syitä.

Neljännessä osassa keskitytään kuvaamaan aikaa, jolloin nuoret ovat hatkassa. Osan aluksi kuvataan kielteisiä ja haavoittavia kokemuksia, joita nuoret kohtaavat hatkassa ollessaan, sekä rikollista ja järjestelmällistä toimintaa hatkaamiseen liittyen. Lastensuojelulaitosten toiminta, hatkaamista koskeva lainsäädäntö, jokaiseen hatkaamistilanteeseen liittyvä yksilöllisen vaaran arviointi, eri toimijoiden käytettävissä olevat keinot sekä toimivalta- ja vastuukysymykset ovat osa raportin neljättä osaa.

Viides osa raportista tarkastelee aikaa hatkaamisen jälkeen: nuorten palaamista lastensuojelulaitokseen, sijaishuoltopaikan muutoksia, rajoitustoimenpiteitä sekä hyvää paluuta.

Kuudennessa osassa esitetään tiedonkeruun ja raportin pohjalta johtopäätökset. Hatkaamiseen puuttumiseksi tarvitaan enemmän rakkautta rajoitusten sijaan. Huomiota tulee kiinnittää nuorten läheisiin ja lähisuhteisiin. Lastensuojelun pitkään jatkuneet rakenteelliset ongelmat ja hatkaamiseen liittyvät yhteistyön haasteet altistavat nuoret vaaroille. Nuoret kohtaavat hatkassa ollessaan hengenvaaraa ja monia muita kielteisiä ja haavoittavia kokemuksia. Tulevaisuudessa jokaisen toimijan ja työntekijän tulee ymmärtää hatkassa olevan nuoren tarkoittavan lastensuojelun sijaishuollosta kadonnutta lasta.

Kirjoittajat: Maija Haapala, Milja Kaijanen, Minna Minkkinen, Onni Westlund.