Mikä pakottaa ihmisen kirjoittamaan? Hakeutumaan erilleen muista, suojelemaan yksinäisyyttään muiden toiveista tai tarpeista välittämättä?

Virginia Woolfilla oli huoneensa, Proustilla suljetut ikkunansa, Marguerite Duras'lla äänetön talonsa, Dylan Thomasilla vaatimaton vajansa. Kaikki he etsivät tyhjää tilaa, jonka voisivat täyttää äärettömyyteen ulottuvilla sanoilla.

Teoksessaan Omistautuminen Smith kertoo kiehtovan tarinan nuoren taiteelleen omistautuneen luistelijan ja häikäilemättömän keräilijän suhteesta, jota hallitsee luomisvoiman, omistushalun ja vapaudenkaipuun muodostama myrskyrintama. Tätä traagista kertomusta valaisee essee, jossa Smith pohtii taiteilijuuden synnyttämiä vaatimuksia ja sen aiheuttamaa levottomuutta ihmisessä.

Omistautumisessa Smith tarjoaa lukijoilleen myös avoimen näkymän omiin muistikirjoihinsa ja omaan työhönsä - hän kertoo runojen, valokuvien ja tarinan avulla niistä sattumista ja valinnoista, jotka toimivat kirjoittajan mielikuvituksen johtotähtinä.