Tutkimuksessa selvitetään lobbauksen käytänteitä Suomessa valtiollisella tasolla lobbauksen kohteiden ja lobbareiden näkökulmasta. Lobbauksen käytänteissä erityisesti epävirallinen vaikuttaminen nousee merkittävään rooliin. Lobbaus on suunnitelmallista toimintaa, jossa pyritään pitkäjänteisesti suhteita luomalla rakentamaan luottamusta lobbareiden ja päättäjien välillä. Keskeisimpiä lobbauskohteita ovat ministerit ja ministeriöiden keskeiset virkamiehet. Keskeisimpiä lobbaajia ovat elinkeinoelämän järjestöt sekä institutionaaliset järjestöt; sen sijaan ammattiliittojen merkitys on näitä vähäisempi. Lobbauksessa keskeistä on vaikuttaa prosessin varhaiseen valmisteluvaiheeseen. Lobbauksen vaikuttavuus on yhteydessä lobbausorganisaation statukseen ja maineeseen sekä lobbarin henkilökohtaiseen osaamiseen.

Tutkimus osoittaa tiettyjä puutteita lobbauksen avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Lobbauksesta saatavilla olevaa virallista tietoa on runsaasti saatavilla, mutta se on hankalasti hyödynnettävää. Epävirallisten vaikutuskanavien kautta tapahtuvasta lobbauksesta etenkin ei-julkinen osa jää usein pimentoon. Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, että lobbaamisen avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisellä voi olla tavoiteltujen vaikutusten lisäksi toimijoiden välistä luottamusta rapauttavia vaikutuksia.

Tutkimus perustuu laaja-alaiseen ja monitieteelliseen kirjallisuusanalyysiin, asiakirja-aineistoanalyysiin, haastattelu- ja havainnointiaineistoihin sekä kyselyaineistoon. Tutkimus tehtiin oikeusministeriön rahoittamassa selvityshankkeessa, joka on osa oikeusministeriön avoimuusrekisterivalmistelua.