Kirjan tapahtumat etenevät pääosin kronologisesti ja keskittyvät saman kenttätykistörykmentin vaiheisiin. Kirja alkaa suppealla kuvauksella talvisodan aikaisen Kenttätykistörykmentti 4:n Karjalankannaksella käymistä puolustustaisteluista, jotka päättyivät Viipurinlahdelle sodan viimeisinä päivinä, kun puolustajien voimat olivat jo ehtymässä.

Jatkosodan liikekannallepanossa hämäläis‐uusmaalainen rykmentti sai tunnuksen KTR 1. Se osallistui ensin heinä‐ ja elokuussa 1941 Karjalankannaksen takaisinvaltaukseen. Sen jälkeen rykmentti siirrettiin muun 4. Divisioonan mukana Itä‐Karjalaan, missä se kävi koko syksyn ajan verisiä hyökkäystaisteluja. Ne päättyivät joulukuussa 1941 Karhumäen ja Maaselänkannaksen valtaukseen. Alkoi asemasota, jossa KTR 1 oli Maaselänkannaksen puolustuksen vahvana lukkona.

Kirjassa palataan sitten kotirintamalle ja selvitetään, miten tykistöjoukkoja sodan aikana koulutettiin. Kokemuksistaan Tykistökoulutuskeskuksessa Riihimäellä kertovat oppilaiden päivittäiset muistiinpanot. Saamansa pikakoulutuksen jälkeen nuorukaiset siirrettiin rintamajoukkoihin, ja monen tykkimiehen sijoituspaikaksi tuli KTR 1 Maaselänkannaksella. Heidän lukuisat kirjeensä ja muistelmansa välittävät asemasodan arkipäivän kokemuksia.

Suomelle vuosi 1944 oli kohtalokas, mutta erityisen kohtalokas se oli Itä‐Karjalasta Karjalankannakselle pikavauhtia siirretylle KTR 1:lle ja muille 4. Divisioonan joukoille, jotka vajaavahvuisina joutuivat torjumaan ylivoimaisten neuvostojoukkojen läpimurtoyrityksiä. Kirjassa seurataan vetäytymistaistelujen kulkua päivä päivältä karttojen avulla. Jalkaväkijoukot kärsivät vaikeissa tilanteissa vakavia tappioita, ja samaan kiirastuleen joutuivat myös etulinjassa taistelleet tykistön tulenjohtueet.

Karjalankannakselta vetäytymistä seurasivat sodan lopulliseen ratkaisuun johtaneet, VKT‐ asemassa käydyt torjuntataistelut, joissa tykistön merkitys oli poikkeuksellisen suuri. KTR 1 vaikutti osaltaan siihen, että Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin Talin–Ihantalan suurtaisteluissa ja kamppailu päättyi suomalaisten torjuntavoittoon.

Syyskuussa 1944 astui voimaan aselepo ja armeijamme tuli saattaa rauhanajan kannalle. Marraskuussa KTR 1:n joukot kotiutettiin, joten Lapin sotaan rykmentti ei enää osallistunut. Sotavuosien kokonaiskuvan hahmottamiseksi käsitellään kuitenkin lyhyesti myös Lapin sotaa.

Kirja kuvaa sotavuosien 1939–1945 tapahtumia kolmella tasolla. Yhtäältä käydään läpi sodan yleinen kulku ja joukkojen toiminta Karjalankannaksen ja Itä‐Karjalan alueella, toisaalta esitellään KTR 1:n osallistuminen näihin sotatoimiin. Kolmannen tason muodostavat yksittäisten sotilaiden muistelmat ja kertomukset. Heistä kuva tarkentuu tykkimies Heikki Viitasen sotatiehen, joka päättyi kaatumiseen kesäkuussa 1944 Karjalankannaksella. Heikki Viitanen oli kirjoittajan veli.