Suomen itsenäisyystaisteluissa rintamakomentajat kantoivat raskaan vastuun. Eversti Pihlajamaa oli neljän sodan veteraani, vapaussodan sotainvalidi sekä talvi- ja jatkosodan rintamakomentaja. Hänen elämäänsä ohjasivat horjumaton velvollisuudentunto ja rakkaus isänmaahan.

Teoksen on kirjoittanut ja kustantanut Pihlajamaan tyttären poika Peter Johansson.

Armas Kallas Rönnmark, myöhemmin Pihlajamaa, syntyi Venäjän sortokaudella syksyllä 1896 Mikkelissä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hänen elinkaareensa mahtuivat Suomen historian levottomimmat ja sotaisimmat vuosikymmenet. Vapaussodassa 1918 Armas taisteli lapualaisten joukossa Hämeen rintamalla ja Viipurin valtauksessa. Heimosotiin 1919-1920 hän osallistui Aunuksen ja Petsamon retkikunnissa.

Talvisodassa 1940 Armas oli pataljoonan komentajana Laatokan koillispuolella Lavajärven mottien tuhoamistaisteluissa. Jatkosodan hyökkäystaisteluissa 1941 Armas oli rykmentin komentajana Sallassa ja asemasodan aikana 1942-44 Sallassa sekä Maaselän kannaksella. Hän komensi rykmenttiä myös Karjalankannaksen ankarissa torjuntataisteluissa kesällä 1944. Sotien jälkeen Armas oli mukana Kemin sotilaspiirin komentajana mm. asekätkennässä ja jäsenenä Petsamon rajankäynnin komiteassa. Vuonna 1943 Armas määrättiin komentajaksi Turkuun, missä hän palveli kuolemaansa saakka.

Sota-arkiston dokumenttien, kuten sotapäiväkirjojen sekä lukuisien sotahistoriallisten teosten lisäksi kirjan sisältöä elävöittävät Armaksen itse tekemät muistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät, Pihlajamaan perheen säilynyt runsas kirjeenvaihto, valokuvat ja monet muut dokumentit.