Toinen, tarkistettu painos 2018.

Pirjo Aarnion kolmas kirja on omaelämäkerrallinen muistelmateos. Tämän kirjan lapsilla oli onni asua ja kasvaa sairaalassa sodan jälkeen. Tiuruniemen tubekuloosiparantolassa asui useita kymmeniä lapsia, joille vanhemmat keksivät monenlaista yhteistä toimintaa, ettei meno ihan villiksi äityisi. Lapset saivat elää huolettoman ja iloisen lapsuuden, vaikka vakava, usein kuolemaan johtava sairaus vaikutti ilmapiiriin ja valtakunnan rajakin oli vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä. Parantola ja sen henkilökunta elivät omaa suljettua elämäänsä Saimaan rannalla metsien keskellä. Ulkopuoliset eivät sinne hevin eksyneet kuten eivät myöskään viereiseen Rauhan mielisairaalaan. Kummallakin sairaudella oli oma pelottava maineensa.

Sairaala huolehti perheiden hyvinvoinnista monin tavoin. Lämpimien asuntojen lisäksi sairaalasta sai myös ruoan ja puhtauden. Toiset perheet kuten myös talkkarin perhe, asuivat sairaalarakennuksessa. Asuntoja oli myös Caprilla ja alataloilla sekä Uudessatalossa. Ylivertaisen kaunis luonto, Saimaa ja yhteisöllinen elämä ovat vaikuttaneet myös talkkarin tyttöön, joka nyt jo eläkeläisenä kertoo mielikuvituksella väritettyjä tarinoitaan neljäntoista vuoden ajalta vv. 1945-1959.