Miten pojat saisivat kasvaa poikina?
Huippusuosittu kasvatusopas nyt pokkarina.
Kirja auttaa pohtimaan poikana kasvamisen erityispiirteitä ja antaa käytännön ohjeita siitä, mi-ten poikien hyvinvointia, itsetuntoa ja minäkuvaa voi tukea lapsuuden ja nuoruuden herkkinä vuosina.
Kirjan lähtökohta on: pojat ja tytöt ovat usein erilaisia. Pojat rikkovat sääntöjä ja totuttuja tapoja ja haastavat ympäristöään usein voimakkaammin kuin tytöt. Poikien reaktiotapa on osin biologisesti määräytynyttä. Siksi vanhempien kannattaa pysähtyä miettimään poikien tunteiden hallintataitoja ja niiden tukemista.
Monet vanhemmat ovat pulassa siksi, että omilta vanhemmilta saadut mallit toimia vanhempana eivät tunnu enää sopivilta. Niitä on aika muuttaa, mutta miten?
Kirjassa painotetaan erityisesti isien ja muiden lähiympäristön miesten tärkeyttä pojan kasvulle. Esiin nostetaan myös miehen maailman kipeitä ongelmia kuten myönteisten mallien puute ja syrjäytymisriski.
Olen pian aikuisten tytön ja pojan äiti, lastenpsykiatri ja tietokirjailija Espoosta. Olen syntynyt vappuna 1956 Helsingin Maalaiskunnassa ja asunut ensin Vantaan Tikkurilassa, sitten Sörnäisissä, Malmilla, Haukilahdessa ja nyt Kauklahdessa. Äitini kuoli, kun olin viisivuotias. Sen jälkeen isä oli kovilla ja oletti, että me lapset pärjäämme, kasvatus oli aika vapaata. Elämä ei ole ollut ollenkaan siloista, mikä antaa mahtavasti eväitä ymmärtää asiakkaitteni kärsimyksiä. Valmistuin Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1985 ja lastenpsykiatriksi 1998. Olen toiminut Helsingissä koulu-, neuvola- ja äitiysneuvolalääkärinä sekä terveyskeskus- ja työterveyslääkärinä. Erityishaasteellisia, kroonisesti sairaita ja sijoitettuja nuoria tapasin viikoittain yli 20 vuoden ajan Auroran sairaalan nuorisopoliklinikalla ja sittemmin HYKS Lasten ja nuorten sairaalan Nuorisovastaanotolla, lähinnä seksuaaliterveys- ja mielenterveysasioissa. Toimin myös Folkhälsanin nuorisopoliklinikalla. Yli kymmenen vuoden ajan olen ollut Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan asiantuntijalääkäri. Pidän vuosittain lähes sata luentoa ja koulutan sekä virkatyössäni että iltaisin, jolloin mielelläni kierrän vanhempainilloissa puhumassa. Vanhempainiltoja toivotaan paljon enemmän kuin pystyn pitämään ja siellä vanhemmuus ei ainakaan ole hukassa. Kirjoitan artikkeleita ja tietoteoksia yksin ja työryhmissä. Niitä löytyy vauvoille, vanhemmille, lapsille ja nuorille, pareille sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Teen myös mediatyötä televisiossa, radiossa ja lehdissä. Olen kirjoittanut usein mielipiteitä Helsingin Sanomiin, artikkeleita ja kolumneja (mm. Kirkko ja kaupunki -lehteen sekä Odotus ja vauva -lehteen), pitänyt lääkäripalstaa Demissä ja antanut lausuntoja. Erityisesti lasten ja nuorten seksuaalisuuden suojaaminen, rakentava ja rationaalinen aggressiokasvatus, lapsuuden kehitysportaita huomioiva itsetunnon tukeminen, poikien hyvinvointi sekä varhainen vuorovaikutus ovat minulle tärkeitä aiheita. Koetan muuttaa maailmaa inhimmillisemmäksi: perhe-, lapsi- ja nuorisoystävälliseksi.
