Tietokirjailija, sukeltaja, saaristovalokuvaaja Raoul Johnsson on kiertänyt Saaristomerta jo 1960-luvulta lähtien. Hän on ollut mukana kalastamassa pitkillä ja syvillä silakkaverkoilla, pilkkimässä turskaa ja kiertämässä kalanostajien sumppuveneillä tutustumassa kalastajiin saadakseen vielä viime hetkessä kontakteja ihmisiin ja kalastajakyliin.

Jossain vaiheessa sukeltamisesta tuli välikappale historian ja meriargeologian harrastukselle. Kaiken nielevää harrastusta täydensi vedenalainen valokuvaus ja myöhemmin elokuvaus. Hän oli mukana Tesvision ja Suomen Television kuvausprojekteissa, jotka kertoivat Riilahden taistelun vedenalaisista jäänteistä ja muista hylyistä. Sittemmin puuhasteltiin Hangon Gustavsvärnin tykkien ympärillä ja monessa muussa mielenkiintoisessa kohteessa. Myös Ahvenanmaan vedet tulivat tutuiksi ainakin Suomen Urheilusukeltajain liiton Kökarissa ja Flisössä pitämien kesäleirien kautta.

Kirjassaan hän kertoo omin sanoin Saaristomerestä kokonaisuutena. Sen muodostumisesta ja kehityksestä. Hän sai tukea Jan-Erik Wahlbergiltä, joka on paneutunut asiaan geologin näkökohdista. Elämisestä ja elämänehdoista hän on haastatellut useita jo viimeisen kerran verkkonsa seinälle nostaneita saaristolaisia, jotka ovat kertoneet omakohtaisia kokemuksiaan veneiden, verkkojen ja kalastuksen maailmasta.

Kaikesta mikä liittyy Saaristomereen, oli se sitten tarinoita laivanhylyistä, sukeltamisesta tai jokapäiväisestä elämästä sen ympärillä hän on löytänyt kirjoitettavaa.

Hänen käyttämänsä kieli on omaleimaista ja perustuu paljolti saaristolaisten kielenkäyttöön ja murteeseen, joka ei välttämättä ole puhdasta nykysuomea, vaan elävää käyttökieltä.

Kaikesta hänen tekstistään paistaa läpi tietomäärä, jota ei ole hankittu hetkessä.

Rakkaus Saaristomereen, sen luontoon, ihmisiin ja kyliin heijastuu lävitse kirjan teksteistä ja antaa niistä kuvan nykypäivän saaristonkiertäjille.