Opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia No 347
Koulutuksen vaikuttavuutta on Suomessa arvioitu vuodesta 1996 lähtien oppiainekohtaisen arvioinnin rinnalla tarkastelemalla sellaisia oppiainerajat ylittäviä valmiuksia, jotka eivät ole minkään oppiaineen erityistä aluetta mutta jotka kehittyvät hyvässä opetuksessa nuorten koulupolun etenemisen myötä. Monet näistä, mukaan lukien tämän arvioinnin kohteena oleva oppimaan oppiminen, on kirjattu Euroopan Unionin koulutuspoliittisiin asiakirjoihin avainvalmiuksina (key competences), jotka kunkin jäsenmaan tulisi koulutuksen avulla taata kansalaisilleen (EU 2006).
Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus toteutti keväällä 2012 valtakunnallisen yhdeksänsien luokkien oppimaan oppimisen arvioinnin. Arvioinnin taustalla olivat useammassa viime vuosien arvioinnissa esiin nousseet merkit suomalaiskoululaisten heikentyneestä osaamisesta aiempiin arviointeihin verrattuna. Näin on tapahtunut niin Opetushallituksen oppiainekohtaisissa arvioinneissa, OECD:n viimeksi julkistetussa PISA 2009 tutkimuksessa kuin Koulutuksen arviointikeskuksen Vantaalla keväällä 2010 toteuttamassa oppimaan oppimisen arvioinnissa, jonka tuloksia saatettiin verrata vuonna 2004 samoissa kouluissa samoin tehtävin toteutetun arvioinnin tuloksiin. Koska osaamisen tason lasku oli viimeksi mainitussa erityisen voimakas, nyt toteutetun arvioinnin kohteeksi valittiin samat koulut, jotka olivat osallistuneet vastaavaan valtakunnalliseen arviointiin vuonna 2001. Tavoitteena oli selvittää, onko pääkaupunkiseudulla todettu osaamisen tason lasku havaittavissa myös koko valtakunnan tasolla. Arviointi tarjosi myös mahdollisuuden selvittää, millaiset valmiudet kouluilla nykyään on sähköisen arvioinnin toteuttamiseen ja miten tilanne on muuttunut yhdentoista vuoden aikana – olihan vuoden 2001 oppimaan oppimisen arviointi Suomessa ensimmäinen, jossa tieto oppilaitten osaamisesta kerättiin laajamittaisesti verkon välityksellä.
Arvioinnin painopiste on oppilaiden osaamisessa ja asenteissa peruskoulun päättövaiheessa, mutta tarkastelun kohteena on myös koulutuksellinen tasa-arvo: maantieteelliset, koulujen ja luokkien väliset erot sekä oppilaiden sukupuolen ja kotitaustan yhteys heidän osaamiseensa ja oppimisasenteisiinsa.
Arviointiin osallistui noin 7 800 yhdeksäsluokkalaista 65 kunnan 82 koulussa. Vastanneista 49 % oli tyttöjä ja 51 % poikia. Ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevien osuus oli 3,4 %. Kuten vuonna 2001, arviointi toteutettiin osassa kouluista käyttäen tehtävävihkoja ja osassa kouluista testin tietokoneversiota. Vuosien 2001 ja 2012 arviointitulokset yhdenmukaistettiin IRTmallinnuksella tulosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Aineisto edustaa näin koko Suomen yhdeksäsluokkalaisia.
Tytöt suoriutuivat osaamistehtävistä poikia paremmin kaikilla kolmella osaamisalueella: päättelytaito, matemaattinen ajattelu ja luetun ymmärtäminen. Ero oli erityisen selvä luetun ymmärtämisessä, joskin osaamisen lasku oli siinä tytöillä poikia suurempi. AVI-alueitten väliset osaamiserot olivat vähäiset. Oppilaiden kotitaustan vaikutus oli sen sijaan ilmeinen: Mitä koulutetumpia oppilaiden vanhemmat olivat, sitä paremmin oppilaat suoriutuivat eri osaamisalueiden tehtävistä. Äidin koulutuksen ja oppilaiden osaamisen välinen suhde oli samanlainen tytöillä ja pojilla. Koulujen väliset erot olivat erittäin pieniä (selitysosuus alle 2 %), mutta luokkien väliset erot varsin selvät (selitysosuus 9 % -20 %).
Muutos vuodesta 2001 vuoteen 2012 on merkittävä. Oppilaiden osoittaman osaamisen taso on laskenut huomattavasti. Ero on verrattavissa siihen, että suomalaisoppilaiden lukutaitopistemäärä laskisi vuoden 2009 PISA-tutkimuksen 536 pisteestä 490 pisteeseen, alle OECD keskiarvon. Oppilaiden oppimista tukevat asenteet ovat edelleen keskimäärin varsin myönteiset, mutta myös ne ovat heikentyneet selvästi aiemmasta. Koulutyötä haittaavat asenteet ovat voimistuneet, mutta muutos niissä on vähäisempi. Tyttöjen osaaminen on heikentynyt hieman poikia enemmän kolmessa tehtävässä viidestä. Oppimisasenteissa tapahtuneessa muutoksessa ei sen sijaan ole merkittävää sukupuolieroa. Koulujen väliset erot eivät ole kasvaneet, mutta yksilöiden ja luokkien väliset erot ovat. Asenteissa tapahtuneen kielteisen kehityksen voimakkuus on yhteydessä oppilaan kotitaustaan: Oppimista tukevien uskomusten heikkeneminen ja kielteisten voimistuminen on ollut vuosien 2001 ja 2012 välillä sitä vähäisempää, mitä korkeampi koulutus oppilaan äidillä on. Oppilaiden kotitausta ei sen sijaan ole yhteydessä osaamisessa tapahtuneeseen muutokseen. Heikkenemistä on myös tapahtunut niin parhaiten kuin heikoiten tehtävissä menestyneiden suorituksessa.
Arvioinnin tulokset viittaavat siihen, että käynnissä on laajempi ja juuri nuorten elämään ehkä erityisen vahvasti vaikuttava kulttuurinen muutos. Koulun merkitys nuorten elämässä näyttää heikentyneen, ja koulun edustamien yhteiskunnallisten odotusten hyväksyminen näyttää olevan sen seurauksena aiempaa vahvemmin yhteydessä nuorten kotitaustaan. Koulu joutuu pakostakin kilpailemaan nuorten itse valitsemien harrastusten, sosiaalisen median ja Internetin kautta aukeavan rajattoman tiedon ja viihteen kanssa. Koulu on yhä useammalle nuorelle vain yksi, usein kriittisesti nähty kehitysympäristö muiden joukossa.
Muutos ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Vastaava osaamisen tason lasku on ollut havaittavissa muissa Pohjoismaissa jo huomattavasti aiemmin. Nyt jos koskaan on aika myöntää jo jonkin aikaa havaittavissa olleen muutoksen merkit ja avattava kansallinen keskustelu PISAmenestyksellä maailmankartalle nostetun perusopetuksemme tilasta ja tulevaisuudesta.
