Väitöskirjatyössä tutkittiin sukupuolieroja skitsofrenian alkamisiässä ja ilmaantuvuudessa sekä selvitettiin skitsofreniaa sairastavien miesten ja naisten eroja hoitoon osallistumisessa ja hoitotuloksissa. Lisäksi tutkittiin skitsofreniaa sairastavien pitkäaikaispotilaiden sukupuolieroja taustatekijöissä ja sairauden kuvassa sekä potilaiden sijoituspaikkoja pitkäaikaisen psykiatrisen sairaalahoidon jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin kolmea eri pohjoissuomalaista tutkimusaineistoa, joista yksi edustaa koko Pohjois-Suomen väestöä (vuoden 1966 syntymäkohortti), yksi yhteisöosastohoidossa olleita potilaita ja yksi psykiatrisia pitkäaikaispotilaita.
Skitsofrenian alkamisiässä ei ollut sukupuolieroja missään näissä kolmessa tutkimusaineistossa. Naisilla skitsofrenian ilmaantuvuushuippu oli aikaisemmin kuin miehillä. Naiset ja miehet osallistuivat yhtä aktiivisesti yhteisöhoitoon ja heidän hoitotulokset olivat yhtä hyvät. Pitkäaikaispotilaista 2/3 oli miehiä. Tämän potilasryhmän taustatekijöissä, sairauden kuvassa ja sairaalahoidon käytössä ei ollut sukupuolieroja. Neljän vuoden seurannan aikana noin 2/3 pitkäaikaispotilaista uloskirjoitettiin sairaalasta.
Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että Suomessa skitsofrenian ilmaantuvuushuippu on naisilla nuorempana kuin muualla maailmassa. Sekä miehillä että naisilla skitsofrenian hoito alkaa sairastumisen jälkeen aiemmin kuin muualla maailmassa. Yhteisöhoitomalli voi vähentää skitsofreniaa sairastavien miesten ja naisten eroja hoitotuloksissa. Pitkäaikaispotilaat tarvitsevat huomattavaa tukea selviytyäkseen yhteiskunnassa. Sairaalalle vaihtoehtoiset hoitopaikat ovat olleet edellytys pitkäaikaispotilaiden onnistuneisiin uloskirjoituksiin sairaalasta