Toimittajien ammattikunta on ollut jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien niin sanottu tasapainoala:naisia ja miehiä on toimittajina ollut suurin piirtein yhtä paljon. Naisten määrä toimitusten alemmissa ja keskijohdon päällikkötehtävissä on myös lisääntynyt. Sen sijaan sanomalehtien huippujohtoon, päätoimittajiksi naiset eivät näytä yltävän. Tilauksessa naispäätoimittaja on tasa-arvo, journalismi ja suomalaisten naistoimittajien urakehitys-projektin väliraportti. Siinä eritellään niitä rakenteellisia, kulttuurisia ja yksilöllisiä tekijöitä, jotka selittävät, miksi naispäätoimittajat eivät etene urallaan samalla tavoin kuin miehet.

Naistoimittajien uraesteet näyttävät madaltuvan, sillä naisia tarvitaan toimitusten johtoon sisällöllisistä syistä. Naistoimitajien oletetaan tuottavan naisia kiinnostavia sisältöjä, joita ilman ei kilpailussa (nais)yleisöstä voi pärjätä. Samasta syystä naisia tarvitaan toimitusten johtoonkin. Avoimeksi kysymykseksi kuitenkin jää, muuttuuko journalismi sittenkään, vaikka toimitukset naisistuvat. Naisten määrän lisääntyminen toimituksissa ei välttämättä johda journalismin sukupuolittuneiden rakenteiden purkautumiseen. Naisten määrän kasvu toimituksissa ei myöskään automaattisesti muuta mediayritysten ja toimitusten kulttuuria ja toimintatapoja nykyistä tasa-arvoisemmaksi.