Runoilija Sirkka Seljan (1920–2017) esikoisrunokokoelma Vielä minä elän ilmestyi 1942 ja läpimurtoteos Taman lauluja 1945. Sittemmin runoilijanura jatkui lähes 70 vuotta ja vielä 90-vuotiaana Selja julkaisi uusia runoja kokoelmassa Riikinkukon lapsi, Valitut runot (2010). Seljan valoisat runot kehittyivät vuosikymmenien kuluessa mitallisesta, persoonallisesta luontolyriikasta kohti surrealistista, villiä proosarunoutta. Hänen runoutensa innoittajia ovat luonto, unet ja eläimet, etenkin kissat, joiden kanssa hän asui Hämeenkoskella Villiruusu-talossaan.