Ajatelmarunoja

Olemmeko me suomalaiset mielemme pahoittajia? Murjotammeko me? Olemmeko me itseemme sulkeutuneita, kateellisia ja katkeria?

Taavi Kassilan kuudennen runoteoksen ajatelmarunot kertovat siitä, miten hyvittää omaa ja toisten mieltä. Miten hymyillä vaikeuksien keskellä ja kääntää haasteet voitoksi, jolloin uudet oivallukset viriävät meissä. Miten tuoda iloa, myötätuntoa ja rakkautta arkielämän keskelle ja ilahduttaa itseämme ja toisia.

Sanalla sanoen, miten tulla mielensähyvittäjäksi.

---

Kun mielensähyvittäjä herää,
hän toistaa mielessään ’rakas Jumala, rakas Jumala’
tai jos Jumala ei ole hänelle tuttu, ’rakkaus, rakkaus, rakkaus’,
näin hän luo hyviä energioita,
jotka virittävät hänen päivänsä.
Ja kun hän kohtaa lähimmäisensä, ihmisen tai lemmikin,
hän hymyilee, silittää ja sanoo jotakin lämminhenkistä,
näin hän levittää hyvää mieltä
ja saa myös useammin hyvän vastaanoton.
Mielensähyvittäjä huomaa tähän päivää liittyvät mahdollisuudet
ja lahjat joita elämä hänelle antaa,
hän ei valita sitä mitä hänellä ei ole
vaan on kiitollinen siitä mitä hänellä on.
Haasteita ja vaikeuksia kohdatessaan mielensähyvittäjä
näkee mahdollisuuksia käyttää luovuuttaan
ja hankalassa tilanteessa hän muistaa
hyväntahtoisen huumorin,
sillä se tuo iloa hänelle ja muille.
Hän myös rohkaisee toisia ja on optimistinen,
näin asennoituessaan hänen ei tarvitse pahoittaa mieltään
vaan hän voi hyvittää omaa ja toisten mieltä.