Julkaisussa tarkastellaan perjantaisaarnoja, jotka on julkaistu kolmen saksalaisen muslimijärjestön (Diyanet Ýþleri Türk Ýslam Birliðin eli DÝTÝBin, Ýslâm Kültür Merkezleri Birliðin eli VIKZ:n ja Avrupa Milli Görüþ Teþkilatýn eli IGMG:n) Internet-sivuilla. Kyseiset järjestöt edustavat turkkilaisen sunnalaisuuden eri suuntauksia: kemalistista ”valtioislamia”, suufilaisuutta ja islamismia. Järjestöjen vaikutus ei kuitenkaan rajaudu vain Saksan turkkilaistaustaiseen väestöön, vaan niitä voidaan perustellusti pitää eräinä Euroopan merkittävimmistä muslimiorganisaatioista. Esko Kähkönen avaa julkaisun esittelemällä islamilaisten saarnojen ilmaisua ja keskeisiä sisältöjä saarnojen omilla ehdoilla. Kähkönen pyrkii tavoittamaan muslimisaarnaajan näkökulman ja laatii saarnatekstin, joka kiteyttää laajan saarna-aineiston yhteisölliseen elämään liittyvän opetuksen. Lukemalla muslimijärjestöjen saarnoja Kähkönen on etsinyt vastauksia muun muassa siihen, millaisina järjestöt näkevät oman auttamisvelvollisuutensa ja suhteensa yhteiskuntaan. Laajan saarna-aineiston läpikäymiseen ja keskeisten teemojen poimimiseen on käytetty myös erilaisia asiasanahakuja. Suvaitsevaisuus, dawa eli ei-muslimien kutsuminen islamiin, muslimien toimiminen esikuvina muille ja islamilaisten ihanteiden toteuttaminen ovat teemoja, jotka nousevat esiin Kähkösen käsittelyssä. Muita tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi suhtautuminen avuntarvitsijoihin ja maailman hätään. Teemu Pauhan tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten edellä mainitut muslimijärjestöt perustelevat prososiaalisuutta eli käyttäytymistä, jolla on positiivisia sosiaalisia seurauksia. Näkökulma aiheeseen on psykologinen. Tutkimuksen taustateoriana on kulttuuriantropologi Richard Shwederin ja hänen työtovereidensa teoria kolmesta etiikasta. Teorian mukaan inhimillinen moraaliajattelu voi painottaa kolmea eri teema-aluetta: Autonomian etiikkaa, Yhteisöllisyyden etiikkaa ja Pyhyyden etiikkaa. Moraalin ylimmäksi päämääräksi voidaan toisin sanoen nostaa joko yksilön hyvinvoinnin turvaaminen, yhteisön edun ajaminen tai transsendentin auktoriteetin totteleminen. Aineiston analysoimiseen käytettiin psykologi Lene Arnett Jensenin laatimaa kolmen etiikan pisteitysopasta. Tutkimuksessa laskettiin aineistossa esiintyviä kolmen etiikan alakategoriota, minkä jälkeen kerättyä tietoa analysoitiin tilastollisesti. Tilastollinen analyysi osoittaa, että mainittujen muslimijärjestöjen saarnoissa suosituin etiikan laji on Pyhyyden etiikka. Toiseksi eniten saarnoissa käytetään Yhteisöllisyyden etiikkaa. Autonomian etiikka on kolmesta etiikasta selvästi vähiten käytetty. Tarkasteltujen organisaatioiden välillä on vain vähäisiä eroja näiden etiikoiden käytössä. Eri etiikoiden käytön välillä todettiin yhteyksiä. Keskeisin näistä on voimakas negatiivinen korrelaatio Yhteisöllisyyden etiikan ja Pyhyyden etiikan välillä. Autonomian etiikan ja Pyhyyden etiikan välillä on puolestaan positiivinen korrelaatio, joka tosin on jonkin verran edellistä heikompi. Yhteydet saattavat ilmentää islamilaisen uskon yksilökeskeisyyttä: koska jokainen ihminen on yksin vastuussa itsestään Jumalan edessä, islamilainen uskonnollinen argumentointi sopii paremmin yhteen yksilökeskeisten kuin yhteisökeskeisten perusteluiden kanssa. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että Yhteisöllisyyden etiikka vähenee IGMG-saarnoissa ajan myötä. Ajalliset muutokset saattavat heijastella IGMG:n painopisteiden muutosta: islamiin liittyvän riskipuheen lisääntyminen on pakottanut IGMG:n ottamaan etäisyyttä poliittisiin päämääriinsä ja korostamaan sen sijaan asemaansa uskonnollisena yhdyskuntana. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia uskonnollisten konservatiivien moraaliajattelun yleisistä piirteistä. Lisäksi saarnojen moraaliargumentointi vastaa sitä, miten eurooppalaismuslimit ovat aiemmissa tutkimuksissa perustelleet omaa auttamistyötään. Asiasanat: Islam, uskonnolliset järjestöt, saarnat, Saksa, auttaminen, prososiaalisuus, yhteisöllisyys, moraalipsykologia, altruismi Teemat: Hyvinvointi ja terveys, Kansalaisyhteiskunta