Maa- ja elintarviketalous 13. Suomalaisen viljavuustutkimuksen 50-vuotista taivalta juhlistettiin Jokioisilla 24.9.2002 pidetyssä seminaarissa. Kuten tähän julkaisuun koottujen seminaariesitelmien teksteistä tulee ilmi, viljavuustutkimusta tehdään ja tulkitaan nykyään yhtä hyvin sadon kuin ympäristönhoidonkin parhaaksi. Viisi vuosikymmentä sitten viljavuusanalyysissä määritettiin maalaji, multavuus, pH ja kolmen alkuaineen (Ca, K, P) pitoisuudet. Nyt mitattavia alkuaineita on paljon enemmän. Samanaikaisesti viljavuustutkimuksen tulosten tulkinta on laajentunut ja muuttunut, kun uusien määritysten ohella myös viljelyn taloudelliset edellytykset ovat muuttuneet ja viljelyn vaikutukset ympäristöön otetaan huomioon. Koska viljavuustutkimuksessa (asetaatti- ja asetataatti-EDTA-uutoissa) määritetään alkuaineiden helppoliukoisia muotoja, viljavuustutkimusta voidaan hyvällä syyllä soveltaa myös ympäristön tilan seuraamiseen. Löydät siitä esimerkin tästä julkaisusta. Kansainvälisyyden ja standardisoinnin kaipuussa voimme tulla sokeiksi kotoperäisten sovellusten hyville puolille. Vaikka suomalainen viljavuustutkimus ei varmastikaan tule koskaan saamaan kansainvälisen standardin tunnusta, eivätkä ulkomaiset kollegamme ymmärrä tuon taivaallista analyysiemme lukuarvojen päälle, tulee meidän nähdä viljavuustutkimuksemme arvo. Millään muulla menetelmällä ei ole 50 vuoden aikana saatuihin kokemuksiin perustuvaa tulkintaa meikäläisissä oloissa; maan ominaisuudet ja ilmasto-olothan vaikuttavat ratkaisevasti tulosten tulkintaan. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin huomaa että meillähän taitaakin olla kelpo menetelmä viljelyn ja ympäristönhoidon menestyksen tukena! Jatketaan sen kehittämistä.