Kohti johtajavetoista demokratiaa: Valtatasapainon muutos kolmessa suomalaispuolueessa kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana. Politiikan aktiiviseuraajat ovat pitkään spekuloineet sillä, onko politiikan muutos kohti hallintovetoisempaa, kansainvälistä ja voimakkaasti mediatisoitunutta tyyliä johtajavaltaistanut puolueita. Ajatusta ei kuitenkaan ole usein testattu, etenkään yliajallisesti vertailukelpoisilla aineistoilla. Tämä laajoihin yliajallisiin aineistoihin perustuva väitöstutkimus osoittaa, että suomalaispuolueiden ”julkiset kasvot” (puoluejohtajat, kansanedustajat, ministerit) ovat viime vuosikymmeninä selvästi vahvistuneet puolueaktivistien ja -koneistojen kustannuksella. Muutos näkyy etenkin keskeisten puolueresurssien jakautumisessa, kansanedustajataustaisuuden korostumisessa puolueiden johtopaikoilla ja puolueiden sisäisten päätöksentekoprosessien johtajavaltaistumisessa.rnHavaittu kehitys linkittyy selvästi puolueiden toimintaympäristön muutokseen. Perinteisen jäsentoiminnan hiipuminen ja puolueresurssien valtiollistuminen, perustuslakimuutoksen vakiinnuttama politiikan parlamentarisoituminen ja hallitusvaltaistuminen, poliittisen julkisuuden avautuminen sekä EU integraation voimistama politiikan kansainvälistyminen ovat luoneet mainiot puitteet johtajavaltaistumiselle.