Tuuli kuiskii Laurin korvaan terveisiä vieraista maista. Innostuneena pikku matkamies lähtee pitkälle vaellukselle, jonka aikana hän kohtaa elämän suuria ja pieniä ihmeitä.
Lauri tapaa lämpimiä ihmisiä, jotka huolehtivat myös tuntemattomasta kulkijasta. Aina ei tarvita edes yhteistä kieltä. Samat ilot ja surut täyttävät ihmismielen. Vanha kirjailija opettaa Laurille, miten tärkeää on kuunnella elämää ja sitä viestiä, joka kulkee sanojen välissä.
Matkan jälkeen vaeltajan on turvallista asettua kotiportaille ihailemaan ilta-auringon kultaamaa tuttua laaksoa ja tutkia sydämeen tallennettuja muistoja.