Kansakunnat toipuvat sodan kokemuksista hitaasti, mutta merkitseekö sodan päättyminen aina onnellista loppua sotilaalle ja hänen perheelleen? Suomen talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939-1945 menehtyi kymmeniä tuhansia sotilaita, ja taisteluissa vihollista vastaan moni invalidisoitui joko ruumiillisesti tai henkisesti. Eloonjääneiden miesten traumat eivät hävinneet koskaan, ja monet miehet siirsivät traumojaan seuraavallekin sukupolvelle.

Sodan jälkeen Suomi maksoi sotakorvaukset, teollistui ja rakensi uudelleen kylät ja kaupungit. Suuret ikäluokat syntyivät sotakokemuksiensa kanssa kamppailevien miesten ja naisten lapsiksi. Puutetta oli kaikesta, mutta pikkuhiljaa alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota, jonka syntyyn ja kehitykseen olivat pian vaikuttamassa myös sodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina syntyneet nuoret.

Sota jätti jälkensä yhteiskuntaan, sotilaiden lapsiin ja lapsenlapsiin. Vaikka ihmiset usein eivät puhuneet kovista kokemuksistaan, niiden vaikutukset näkyivät vuosikymmenien ajan suomalaisissa kodeissa. Irja Wendisch perehtyy sodankäyneiden miesten tarinoihin tarkastellen aihetta heidän lastensa ja myös omien kokemustensa kautta. Näin muodostuu kokonaiskuva elämästä sodanjälkeisinä vuosina Suomessa.