Suomalainen maaseutu jaetaan kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja syrjäiseen maaseutuun. Syrjäisen maaseudun on monissa yhteyksissä todettu olevan vaarassa autioitua kokonaan. Tutkimus etsii syrjäiselle maaseudulle soveltuvia aineiston hankkimis- ja tutkimusmenetelmiä, jotka mahdollistaisivat niukkojen voimavarojen täyden hyödyntämisen. Tutkimuksessa lähdetään siitä, että tarvitaan paikallisten erityisyyksien näkyviksi tekemisen lisäksi uusia näkökulmia syrjäiseen maaseutuun. Kerronnan moninaisuudella etsitään keinoja kirjoittaa tutkimusalueiden tarinaa tavalla, joka vapauttaa, ei kahlitse käytettävissä olevia voimavaroja. Tutkitut paikat kytketään historiaansa, joka on läsnä nykyisyydessä ja ohjaa kuvitelmia ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Empiirisen tarkastelun kohteena ovat itäisen ja läntisen kulttuurin väliselle vyöhykkeelle sijoittuvat kaksi aluetta: kylä kirjailija Pentti Haanpään mukaan nimetyllä Kairanmaalla, Pohjanmaan ja Savo-Kainuun välimaassa sekä alue Savoksi taittuvassa itäisessä Hämeessä. Kairanmaalaisen todellisuuden kuvaamisen välineenä on tarina, päijäthämäläisen maisema. Muistelu, kirjoittaminen ja historian tallentaminen kokosivat Kairanmaan kylään ihmisiä eri puolelta Suomea, myös Ruotsista. Luonto ja maisema ovat vetäneet kansallismaiseman kaltaiselle Päijänteen vuoriseudulle loma-asutusta viime vuosisadan alusta lähtien. Tutkimusmenetelminä on käytetty osallistavaa toimintatutkimusta, etnografiaa sekä omaelämäkerrallisia elämäntarinoita. Prosessi vakuutti siitä, että keskeistä on pyrkimys asukkaiden oman äänen esille tuomiseen eli mahdollisimman autenttiseen tietoon ja jonkin asteinen sitoutuminen tutkittavaan asiaan. Paikallisen tiedon ottaminen intensiivisen tutkimuksen kohteeksi osoittautui tärkeäksi paitsi tutkimuksellisen tiedon kannalta, myös asukkaiden omanarvontunnon ja toimintakyvyn kohottajana. Menettely mahdollisti asukkaiden taitojen ja vaikutusmahdollisuuksien voimistamisen lisäksi uusien innovatiivisten yhteistyösuhteiden luomisen. Tutkimuksen nimessä tuskanpunainen korostaa syrjäisen maaseudun tukalaa tilannetta, sen monia ongelmia. Alunperin sitä on käytetty ns. jätkien liikanimenä, millä kuvataan myös metsän merkitystä tutkimusalueilla. Sinivalkoinen taas kuvaa maaseudun ja kansallisen identiteetin yhteyttä. Tutkimus pyrkii avaamaan keskustelua syrjäisen maaseudun tilanteesta pohtimalla pitäisikö sen tarina kirjoittaa toisin.