Ennen ei ollut twittereitä, ei kännyköitä eikä oikein telefoonejakaan. Sairaaloissa viivyttiin usein pitkiä aikoja, ja sairaala saattoi sijaita kaukana kotoa. Yhteyttä pidettiin postikortein. Omaisille ja ystäville lähetettiin terveiset, jaettiin kuulumiset, kuvailtiin hoidollisia toimenpiteitä ja "mitä tohtori minulle eilen sanoi".

Kirjan lähtökohtana on ollut laaja, koko maan lääkintälaitoksen historiaa kartoittava yksityiskokoelma postilähetyksiä, postikortteja ja kirjallisuutta. Siitä valitut postikortit avaavat näkymiä pääkaupunkiseudun sairaalalaitoksen kehitykseen 1800-luvun lopulta lähtien. Kirja kuvaa harvinaisella tavalla pääkaupunkiseudun sairaaloiden ja parantoloiden sekä sairaala-arkkitehtuurin historiaa, mutta myös sitä, miten terveyteen ja sairauteen on suhtauduttu eri aikoina. Kirjan vastaava toimittaja on Seppo Seitsalo.