Präludium, Fuge und Allegro Es-dur, BWV 998, Partita II d-moll, BWV 1004 / Johann Sebastian Bach. Suite XXV a-moll, "L'infidele" / Silvius Leopold Weiss. Jari Tarjasalo, guitar. Johann Sebastian Bachin luutulle säveltämät teokset syntyivät hänen asuessaan ja toimiessaan urkurina Leipzigissa vuosina 1723-1750. Luuttuteosten syntyyn vaikutti hänen ystävystymisensä aikansa merkittävimmän saksalaisen luutistin ja säveltäjän, Silvius Leopold Weissin, kanssa. Bach tutustui Weissiin poikansa Wilhelm Friedemannin kautta vieraillessaan Dresdenessä jossa tämä toimi urkurina ja jossa myös Weiss asui vuodesta 1718 lähtien ja toimi hovikapellin (Hofkapelle) palveluksessa. Bachin ja Weissin kerrotaan tavanneen usein ja mm. kilpailleen improvisoinnissa, Bach cembalolla ja Weiss luutulla. "The great lutenist Weiss competed in playing fantasias and fugues with Sebastian Bach who was also great as a harpsichordist and organist" ( Berlinische Musikalische Zeitung, vuonna 1803). Levyn aloittava Prelude, Fuuga ja Allegro on sävelletty noin vuonna 1740 ja Weissin Vaikutus on kuultavissa erityisesti teoksen Preludissa. Silvius Leopold Weiss syntyi Grottkaussa lähellä Breslauta vuonna 1687. Hänen isänsä oli myös luutisti. Weiss on historian merkittävimpiä luuttusäveltäjiä ja aikansa huomattavin luuttuvirtuoosi ja hänen teoksissaan huipentuu myöhäisbarokin ajan luuttusävellystyyli. Hänen teosluettelonsa käsittää 53 sarjaa soololuutulle, useita kamarimusiikkiteoksia ja 10 konserttoa. Weissin sävellystyyli on synteesi myöhäisbarokin ranskalaisesta ja italialaisesta tyylistä ja levyllä oleva Suite no.XXV on siitä oiva esimerkki. Ranskalaisuus ilmenee sävellysten muodoissa, teokset on sävelletty tanssisarjan muotoon. Italialaista tyyliä taas edustavat kappaleiden harmoniarakenteet, rytmi ja cantabile –tyyliset melodialinjat. Bachin sävellykset sooloviululle – kolme sonaattia ja kolme partitaa - syntyivät hänen toimiessaan kapellimestarina Cöthenissä vuosina 1717-1723.